Thank you and goodbye

Hoksasin tuossa vähän aika sitten, että en ole vähään aikaan mitään kirjoitellut. Kerrotaan nyt kaikille minun tuhansille ja tuhansille lukijoille, että otin kengurukoneen, ja lensin Suomeen. Toki Aussilaan mennään vielä ja mahdollisimman pian, kun perhettä ja ystäviä on kahdessa maassa niin on ihan pakko. Jos ei minkään muun takia niin minun Aussie bff menee naimisiin. En nyt mitään Waltzing Mathlidaa tai Advance Australia Fairia tähän linkitä, eli tämä minun vaatimaton heihei pitää kelvata. Suurin syy tähän vaatimattomuuteen on, että olen ihan super väsynyt. Eikä se enää voi johtua jet lagistakaan, joka muuten oli ihan kamalaa taas kerran. Enivei ihanaa kevään jatkoa, ja toivottavasti näen kaikkia minun ihania ystäviä ja sukulaisiakin pian. Äiti me nähdään huomenna. Ei minulla muuta kun, että byebye <3

And change these years

G'day pitkästä aikaa, on ollut aika kiirettä. Sitten olen ollut vähän kipiä, eli selityksiä kyllä riittää. Kuitenkin toivottavasti Suomi ei ole ihan kokonaan jäätynyt. Ilma on kuin kesämorsian täällä, eli kaunis ja aurinkoinen. Nyt sitten jos se Esteri ja Esterin kaverit eli myrskyt ja cyclonit jäisi tulematta niin olisi ihan toppen juttu. Tällä hetkellä työpaikan ikkunasta näkyy tällänen maisema:

Minulle sanottiin eilen vakavan deep and meaningful momentin jälkeen, että olen muuttunut viimeisen puolen vuoden aikana. Kuulemma en ole enää mikään ovimatto. Minulla on tapana esimerkiksi koulujutuissa vetää mukanani vapaamatkustajia, tosin vika vuosi oli aika itsenäistä hommaa. Oli siellä kuitenkin yksi siipeilijä ryhmis episodi nimeltään virkamiesruotsi. Kotona olen kyllä sitten taistellut siskojen ja vanhempien kanssa oikeuksistani vedoten ihan perustuslakiin. Yleisesti kuitenkin en ole mikään kaupassa palautusoikeuksista kinasteleva ja vaikka minulla olisi neuvottelujen kautta mahdollisuus alennuksiin en ole edes yrittänyt neuvotella. Puhumattakaan sitten mistään tinkaamisesta, ei mitään minun alaani. Nyt kuitenkin kuulemani mukaan minulla on rohkeutta taistella oikeuksistani. Ja kyllä tällä tavalla asia ilmaistiin. Vaikka tuo oikeudet ja puolustaminen kuulostaa aika mahtipontiselta Jeanne d'Arc meiningiltä. Sen lisäksi olen kuulemma oppinut sanomaan ei. Tuo kahden kirjaimen muodostama tavu on ollut vaikea minulle jo monta monta vuotta. Se on esiintynyt kehityskeskusteluissa töissä ja kaveritkin ovat olleet huolissaan siitä. Nyt kuitenkin osaan sanoa ei. Toivottavasti kuitenkin osaan sanoa ei myös suomeksi. Olen myös kuulemma muuttunut avoimemmaksi. Kuulemma olen ollut aika yksityinen kaikissa isoissa asioissa kuten sairauksissa jne. Mutta nyt olen muuttunut hieman avoimemmaksi. Kuitenkaan en vieläkään koko maailmalleni asioita kerro. Tai ainakaan niitä tositosi tärkeitä. Toki olen perheeni kanssa pyrkinyt olemaan avoin, mutta varsinkin nuo sairastelujutut ovat olleet vaikeita kertoa kenellekään.

Itse en ole oikein huomannut mitään muutosta. Vaikka minusta on kuulemma tulossa enemmän ja enemmän aussi, tosin kommentin sanojat ovat hiukan puolueellisia kannoissaan. Olisin itse toivonut kommentteja, että olet laihtunut tai jotain sen sellasta. Mutta otetaan nämäkin vastaan. Tällä viikolla on ollut pari suunnittelupäivää töissä, ja sitten seuraavalla viikolla alkaa työt normaalisti. Jännittää ihan semisti, on sellanen hyvä fiilis jännitys. Tällä viikolla muuten olen nauttinut auringosta, joka tuli vihdoin sadejakson jälkeen. Ismokaan ei enää tulvi, joka on ihan huippu juttu. Siinä missä Suomi hytisee pakkasessa, Australia grillaa itseään auringossa. Minun vieras suomesta on ainakin ihan punajuuren värinen, joka ei ole mikään hyvä juttu. Ja yritin varottaa, että aussit ovat vuosien saatossa käyttäneet sen verran noita savumerkkejä, että otsonikerroksessa on Australian kokonen aukko, juuri sopivasti Australian kohdalla. Eli aurinkorasva on ihan ehdottomasti kesän paras kaveri ja hattukin on ihan mukava. Muuten viikot ovat menneet oikein ihanasti. Viime lauantaina vietin leipomislauantaita ja strömssöilin vähän Minni meets Runeberg -torttuja, koska itse olen algeerinen yhdelle materiaalille siinä taikinassa niin sitten korvasin sen toisella. Kyllä äiti olisi ylpeä tästä älynväläyksestä.

Niin ja kun nyt ruokbloggailen niin tässä oli ne Aussie dayn Lamingtonit. Näyttää mokkapaloilta, mutta ei ole kuitenkaan sama resepti, maku poikkeaa ainakin minusta jokseenkin. Jos joku haluaa reseptin niin sen kirjoitan, mutta muuten saatte ootella että tulen Suomeen näitä vispaamaan.

Minnie meets Mrs. Runeberg

Huomenna hempeillään ystävänpäivän kanssa, ja muuten ihan info, että viime viikkojen sairastelujen vuoksi tiedän jo nyt, että kortit ovat myöhässä. Siksi raapustinkin sitten jotain ihan muuta matkaan Australiasta. Kuitenkin jokaiselle aivan iki-ihanalle ystävälle ihanaa ystävänpäivää. Olen tosi onnellinen, että minulla on teidät. Keskiviikkona meillä on kavereiden kanssa tiedossa Austria day eli syödään Sacher kakkua ja katsotaan "the hills are alive with the sound of music", eli Sound of Musicia. Samalla yritetään laulaa mukana Edelweissia. Torstaina mennään pekkasen turvin cityyn hoitamaan kansalaisuusasioita. Ei ole muuten helppoa tuo Suomen kansalaisuuden hankkiminen, mutta loppusuoralla ollaan jo eli jippiit sille. Pian saadaan pitää oikein kunnon finska pippalot, ja semisti leikitään ultimate finniä. Onneksi aussit palauttaa aika pikasesti maan pinnalle, jos alan leijumaan ultimate Finn sfäärissä. Ja viikonloppuna on sitten babyshoweria ja barbie juhlaa biitsillä. Aika upeeta, ainakin jos minulta kysytään.

Nyt pitäisi mennä tarkastamaan uusin Nigella jakso, eli kaikille ihanille ihmisille näytön toisella puolella: hyvää huomenta/ keskipäivää/ iltapäivää/ alkuiltaa/ iltaa/ yötä! Byebye <3

Tammikuu - done

Minä aattelin summata tai niinkö mummi sanoo räknätä Tammikuun.

Tammikuussa kävin:
- sairaalassa kertaa neljä
- äänestämässä kertaa kaksi
- surffaamassa säälittävästi vain kerran. Eikä aleta nauraa siellä, oikeesti se on ihan huippukivaa
- moikkaamassa Ismoa kertaa kolmekymmentäyksi
- purjehtimassa kertaa viisi

Tammikuussa opin:
 - miten löytää tie sairaalan rakennus B:stä rakennukseen E, kulkematta rakennusten C ja D kautta
 - vihdoin tekemään Lamingtoneja
 - kaikkea triviaalia tietoa Australiasta, Australia day visailun jälkeen
 - miten ärsyttäviä jotkut ulkosuomalaiset voivat olla
 - miten pitää koalaa sylissä

Tammikuusta en jää kaipaamaan.
 - sateita, ukkosia ja trooppisia myrskyjä
 - sitä, että tiet ovat suljettuina tulvaveden takia
 - sitä, että kohtaa ulkosuomalaisia liian paljon yhdessä paikassa

Tammikuun top10

sijalla 10: lamingtonit, tykkään tosi paljon niistä, mutta ne on aika yltiö makeita
sijalla 9: Bribie islandin ihku jäätelöbaari
sijalla 8: kenguruiden ruokinta
sijalla 7: Australia day trivial pursuit
sijalla 6: Kite surfing kisat
sijalla 5: salamabongaus
sijalla 4: purjehtiminen
sijalla 3: koalan halaaminen
sijalla 2: että näki vieraan Suomesta
sijalla 1: laatuajan viettäminen ihanien ja rakkaiden ihmisten kanssa

The End.

Ismo tulvii

Voivoi sadetta on vaan jatkunut, eilen sitä tuli yllätys paljon, ja sen seurauksena Ismo alkoi tulvimaan sisälle asti. Täällä on osa naapureista ihan paniikissa kasaamassa hiekkasäkkejä ovien eteen. Mikä on toki ymmärrettävää, koska viime vuoden katastrofaalisista tulvista on about vuosi. Tällä hetkellä Queenslandin hallitus joutuu vastaamaan kyselyihin tulvista, ja tehtiinkö kaikki oikein. Jotkut tiet ovat tulvaveden vallassa, ja viranomaiset ovat kieltäneet niillä teillä matkustelun. Kuitenkin kaikille ihmisille, varsinkin äidille, tiedoksi että tämä ei ole samanlainen tulva kuin viime vuonna. Viime vuonna odottamatta cyclone pyyhkäisi Toowoomban ylitse, ja muuten tuo kaupunki on tosi paljon korkeemmalla kuin esim. Brisbane. Ja sen vuoksi sitten tulvavesi saavutti tämän ihanan kaupungin. Eli nou wörries. Ja ainakin tulee kumppareita käytettyä. Tosin se kosteusprosentti on jo noussut sinne 98 prosenttiin, että saunaa ei ole ikävä. Muutenkin koko ilma on kuin sademetsässä. Ja tuo eukalyptuksen tuoksu tuntuu vaan voimistuvan kosteassa ilmapiirissä.

Huomenna täällä juhlitaan Aussie dayta, normisti mentäisiin rannalle ja grillaamaan. Nyt tuo rantailu ainakin taitaa jäädä etäiseksi haaveeksi. Kuitenkin huomenna syödään lammasta, pavlovaa, Timtameja, Lamingtoneja ja Vegemite sandwichejä ihan niinkö Men at workin biisissäkin. Lamingtonit teen tänään ja pavlovan huomenna. Jos muistan niin otan kuvia, ja harrastan taas ruokbloggaamista. Tosi don't get your hopes up, meinaan voi olla, että menen sittenkin rannalle.

Päivitys kookaburra rintamalla. Se samperin lintulauma on varmaan lisääntynyt ihan urakalla. Koska nyt yleensä yöllä herään sellaseen kauhiaan nauruun jota kestää ja kestää ja kestää ja kestää. Sen lisäksi niillä kookaburrilla käy Lorikee vieraita, jotka muuten nekään ei ole siitä hiljasemmasta päästä. Tuli oikein valivalivali postaus, mutta kaikki on oikeesti ihan happy happy... kaikki paitsi Ismo.

I wanna know have you ever seen the rain?

Tapahtui postilaatikolla heti kun olin katsonut Sarahin 4 vee asfalttitaidetta:

Sarah.: Hey Minnie
Minä: What's up Sarabella?
Sarah: What happens if the rain just continues and continues and continues?
Minä: Sorry what do you mean?
Sarah: Well you know if it won't stop raining?
Minä: Yeees
Sarah: Well I reckon in that case we are doomed just like dinosaurs. But we don't change planets we will just drown. Hey Minnie you reckon that dinosaurs will ever come and visit us, or is Tyranosaurus planet too far away?

Anyway alan pian kärsimään D-vitamiinin puutteesta. Koko viime viikko sunnuntaita lukuun ottamatta satoi vettä. Jos yritti hypätä esimerkiksi postilaatikolle, jonne muuten on ovelta sellanen seitsämän askelta, kastui siihen malliin, että oikealla vartalolla ja valkoisella paidalla olisi voinut osallistua wet t-shirt kisaan ihan kevyesti. Alan olla vähän tympääntynyt noihin television myrskytiedotteisiin. Ja huomasin tänään, että vaikka jyrisi taas kerran niin en välittänyt yhtään. Jos tuolla tavalla Suomen kesällä taivas mouruaisi niin olisin jo jossain pommisuojassa.

Tiedän, että tämä on taas varmasti maailman tylsin postaus ikinä, mutta tuo sade on lannistanut minua semisti.  Ei nyt kuitenkaan liikaa, eikä se maailma kaadu tähänkään. Mutta back to asia, jippiit sille, että minulla on vieras Suomesta. Ja jippiit kanssa sille, että sunnuntaina käytiin moikkaamassa 130 koalaa sen vieraan kanssa. Mutta muuten fiilis on ihan että plaah. Eikä tuo samperin sääennustekaan näytä mitään hyvää.

Oikein innolla oottelen tuota keskiviikon säätä, kosteusprosentti 99%... upeeta. Ja veikkaan, että tuo uima-allas takapihalla alkaa tulvimaan. Ismo syö nyt ihan liikaa vettä. Kuitenkaan ei tarvii huolestua Suomessa, ei täällä tule uusintaa viime vuoden tulvista. Ja jos nyt tästä pitää jotain hyvää repäistä, niin ainakin on lämmintä.

Kuten sanottua käytiin vieraan kanssa tsekkaamassa pakollinen turistinähtävyys eli eläintarha. Tällä kertaa ei menty Australia Zoohon, joka Steve Irwinistä huolimatta on minusta vähän liika kallis. Tai siis Melbournessa oli paljon laajempi ja hienompi kaikin puolin kuin tämä Australia zoo. Kuitenkin päädyttiin Lone Pine Koala Sanctuaryyn. Tämä paikka on koti noin 130 koalalle ja muille Aussimaan eläimille. Tosin yritin metsästää echidnaa, mutta se oli jonnekin itsensä piilottanut. Kuitenkin halasin koalaa ja annoin kengurulle ruokaa. Niin ja silitin sitten kengurua. Eli toisin sanoen leikin ihan kunnolla turistia.

Ja tässä sitten on järjestyksessä  Skippy, Skippy ja baby Skippy, opossumi... näyttää nyt joo tosi söpöltä lutusen pikkuselta karvapallolta, mutta oottakaa iltaan ja sen lautasen kokoset keltaset silmät rävähtää auki...että mä inhoon niitä. Niin ja vikana koalat viettää hellää hetkeä.

Yritän tässä nyt päästä minun sade/ myrsky masiksesta ohi suhteellisen nopsaan. JITT voisit sille meteoriitille vihjata, että fiksaisi sadettomia päiviä tänne päin maapalloa. Mutta ihanan sadetonta aamua/ päivää/ iltapäivää/ iltaa/ yötä. Byebye <3

Who is afraid of the Ultimate Finns? - me me me

Varotan jo näin aluksi, että nyt minun kattilan keittovesi on kiehunut yli monesti tänään. Syitä voidaan hakea kuumasta ilmasta, ajattelemattomista ihmisistä tai sitten siitä, että Iron Lady tulee paikalliseen leffateatteriin vasta perjantaina. Siksi siis tällainen ottaa-päähän-niin-tosi-muy-paljon postaus. Onneksi kuitenkin huomenna on uusi päivä ja uudet mahdollisuudet.

Ettei kuitenkaan ihan kokonaa kiukkaumiseksi mene niin laitoin todisteet, että oli minulla kivaakin tänään. Otin meinaan kuvia.

Esittelen teille nyt harvinaisen lajin nimeltä ULTIMATE FINN joka ärsytti minua tänään enemmän kuin YK:n ihmisoikeusartikla sallii, ja siksi haluan jakaa tämän ikimuistoisen, ihanan ja suorastaan sykähdyttävän kokemuksen teidän kanssa.


Yleiskuvaus: Ultimate Finn asuu muualla kuin Suomessa. Miksi? Koska Suomessa hän ei olisi erikoinen, muualla maailmassa hän eroaa aina joukosta, koska hänen nimensä on vaikea ääntää kuten Kyösti-Yrjänä Röttölä tai uskokaa huviksenne Hanna, joka kuulemma vääntyy ainakin englantia puhuvissa maissa Hannahiksi tai Hanaksi. Ultimate Finnin (en tiiä miten se taipuu, eli nyt se on finni) tavoite on ylistää Suomen kulttuuria ja isänmaata henkeen, vereen ja vähän toisia mollaamalla.

Missä voit bongata Ultimate Finn ihmisen? Ultimate Finn ihmiset ovat siis levittäytyneet kaikkialle maailmaan, jopa Pohjois-Koreaan. Kuitenkin minun teoriani on, että mitä kauempana maa on Suomesta ja mitä erikoisempi ja "eksoottisempi" sinä olet valitsemassasi maassa sen suurempi ultimate Finn olet. Esimerkiksi suomalaiset Virossa tai Ruotsissa ei käyttäydy niin ultimate Finn tavoin kuin esimerkiksi no vaikka Australiassa asuvat ultimate Finn hyypiöt. Hyviä bongaus paikkoja on Suomi hallit ja sen sellaset. Itse bongasin porukkaa oikein vaivaksi asti äänestyspaikalta.

Tuntomerkit: Marimekko ja Kalevala koru tuotteet ja Suomi paidat. Yritä bongata autoja joissa on bumperstickerinä I love Finland, tai sitten custom made rekisterikilpiä jossa on Suomen lippu. Ihan en ole ikinä nähnyt niin paljon Marimekkoa kenenkän päällä mitä näin tänään. Minulle myös annettiin palautetta, koska olin pukeutunut siniseen hameeseen ja mustaan toppiin. Topin väri oli väärä, sen olisi pitänyt olla valkoinen... epic fail. Ultimate Finnit myös haluavat, että kaikki kuulevat heidän puhuvan epämääräisen kuuloista kieltä, jota vain 6 miljoona ihmistä osaa, eli kuuntele ulkomailla jos kuulet jonkun huutavan Kyösti-Yrjänän perään. Suomen lippu löytyy jokaisen ultimate finnin takapihalta heti saunan vierestä. Kodin sisustus näyttää lähinnä Suomen sisustusarkkitehtuurin hautausmaalta. Enkä nyt tarkoita, että retro kaman yhdistäminen tähän päivään on sama kuin hautausmaa, mutta kun yhteen tilaan sullotaan kaikki suomalainen sisustuselementti vuodelta 1906 vuoteen 2012, ja jos jokainen Suomi lusikka pitää olla näytillä niin Ritari Ässäkin haluaa itkeä.

Ruokavalio: Aivan sama onko lähin Suomikauppa 100 kilometrin päässä, mutta pakastimessa on oltava ruisleipää, karajalanpiirakoita ja jösses sentään mämmiä. Itse olen tehnyt tasan kerran ruisleipää ja minun luonteelleni ei odottelu hirveän hyvin sovi. Eli seuraavan kerran joku muu saa leivät leipoa. Ultimate Finn ihmisen keittiössä tuoksuu kuitenkin tasaisen tappavaan tahtiin klimppisoppa kuin kalakukko.

Vapaa-aika: Ultimate Finn tekee ylläripylläri jotain tosi suomalaista kuten pelaa pesäpalloa tai yrittää sienestää Queenslandin vaarallisissa metsissä kanttarelleja, jos ne vaikka pyhän hengen avulla puskee pintaan, ihan sama vaikka viimiset sateet oli kuukausi sitten. Ultimate Finn rakastaa kaikkia juhlapyhiä, koska silloin voi ylistää Suomea. Aivan sama vaikka Jouluna on 35 astetta lämmintä kinkun on oltava uunissa vähintään se 10 tuntia. Niin että sisällä on se 45 astetta lämmintä. Pääsiäisenä sullotaan suuhun mämmiä vaikka siitä ei oikeasti tykättäisi, koska se on suomalainen juttu. Juhannuksena sytytetään kokko, vaikka se oikeasti olisi laitointa. Ja saamelaisten kansalaispäivääkin juhlitaan lakkakakulla, vaikka ei ikinä olisi Oulua pohjosemmas matkustettu. Itsenäisyyspäivästä nyt puhumattakaan. Myös kaikki ei-suomalaiset juhlat kuten esimerkiksi Australia day täytetään Suomi ruoalla niin, että kaikki varmasti muistaa mistä maassa on ne sukupuun juuret.

Suhtautuminen muihin ihmisiin: Fraasi on lottovoitto syntyä suomalaiseksi on ultimate finnille sama kuin Ave Maria katoliselle kirkolle. Jos joku ei ole yhtä suomalainen tai ylistä suomalaisuuttaan niin siitä huomautetaan kaikuvalla ja kirkkaalla äänellä. Mitään oikopolkuja ei ole olemassa, sinun pitää ylistää suomalaisuuttasi maailman tappiin saakka ja piste.

Esimerkki ihan elävästä maailmasta: Tänään tallustin äänestämään, koska ajattelin olla kunnon kansalainen. Jos olisin tiennyt mihin tilanteeseen olen itseäni hilaamassa olisin nätisti jäänyt kotiin uima-altaalle lukemaan Women's Weeklyä. Kuitenkin nätisti ajoin Brisbanen keskustaan ja hotelliin jossa minun koitos odotti minua. En ole käynyt näissä Suomi seuroissa, koska en tunne tarvetta siihen. Minulla on äären hyvät kontaktit Suomeen, ja tukiverkko täällä on enemmän kuin hyvä se on täydellinen. Jos minulle ikinä tulee tarve puhua Suomea puhun tädilleni. Kuitenkin huomautan, että normaalisti päivässä puhun noin 95% järkevistä keskusteluista in english. Eli suomen kielellä jää se 5%. Menin tänään siis äänestämään, ja äänestyspaikalla minun piti ilmoittaa että maistraatti oli vahingossa lähettänyt äänestyskortin väärään osoitteeseen. En kuitenkaan saanut sanoja suustani suomeksi. Seisoin typerän näköisenä siinä totaalisen black outin vallassa. Kunnes virkailija sanoi minulle, että mitä jos vaihdetaan englantiin. Selitin asian englanniksi ja kaikki oli hyvin. Menin äänestyslipun kanssa äänestyskoppiin, numero paperiin ja takaisin jonoon. Kun sitten olin sulkemassa sitä äänestykuorta niin vanhempi (ja selkeästi Ultimate Finn heimoon kuuluva yksilö) teki asiakseen huomauttaa minulle, että ei pidä unohtaa suomen kieltä. Asia ilmaistiin hyvin holvoavalla äänensävyllä ja minua kutsuttiin "söpösti" pikku tytöksi. Minulle myös ilmoitetiin missä on Suomi kirjasto, että en sitten varmasti unohda mistä olen kotoisin. Samalla hän sitten huomautti minun asustanikin kuten aiemmin kerroin. Niin että voi keskiajan rutto sentään, minä olen suomalainen. En välttämättä mainosta sitä Suomi paidalla ja Väinämöisen lakilla, en sotanorsun tavoin hoilaa porilaisten marssia tai heitä itkupotkuraivareita jos joku ei käyttäydy kuin ultimate finn. Minulla ei ole saunaa, Marimekon laukku on liian pieni, valitsen vaatteet ilman sen suurempaa pukukoodia, teen suomalaisia ruokia ulkomailla tasan Jouluna, muuten syön hitto pavlovaa, ajan autolla jonka rekkarikilvessä lukee Queensland - Sunshine State enkä minä soita repeatilla Olen Suomalainen biisiä ja joikaa Kalevala lauluja. Mutta silti olen suomalainen.

Tärkeä tietää: Ultimate Finn joukkoon kuuluu vähemmistö ulkosuomalaisista. Lähinnä itsestään ja kansalaisuudestaan numeron tekeminen on se merkittävin tunnusmerkki. Siinä vaiheessa kun ihmisiä aletaan arvostelemaan sen mukaan kuinka monta prosenttia verestä on suomalaista ja australialaista minulla alkaa kiehumaan yli, ja varsinkin jos siitä tehdään suuri ja merkittävä asia. Minun puolestani Suomea ja suomalaisuutta saa tuoda esille ihan niin paljon kuin haluaa, mutta ei niin että siinä samassa pahoittaa jonkun toisen mielen. Ultima Finn on siis pähkinänkuoressa kilpailua siitä kuka on eniten suomalainen.

Nyt tämä Ultimate finn lajin mielestä epä-suomalainen ihminen menee nukkumaan, jotta saa nauttia taas huomenna Queenslandin auringosta. Good morning/ morning tea time/ lunch time/ day/ tea time/ evening/ night. Peeäs, osaa kirjoittaa nuo suomeksi. Byebye <3

Year of change and happiness

Tuo mennyt vuosi toi minulle todella ihania asiota, ja se muutti minun elämääni ihan maailman tappiin asti. Ja nyt talvi 2011 tuntuu todella kaukaiselta ajatukselta ja vähän haikealtakin. En olisi ikinä uskonut, että minulla on ikävä Rovaniemeä. Roviksessa tutustuin todella ihaniin ihmisiin, ja niitä ihmisiä on tosi ikävä. Kevät 2011 meni taas muuttaessa, sitä valmisteltiin hyvissä ajoin. Muuten ihan sivuhuomautukseni muuttaminen on maailman p***inta hommaa ikinä. Varmaan joku psykologian rohvessori on tutkinut sitä miten ihmisesti hamstraa tavaraa.  Onneksi minun isi tuli minua jeesaamaan siinä iloisessa tapahtumassa. Kesä 2011 alkoi todella haikeasti, kun piti sanoa heippa niille viimisille ihmisille, jotka oli sitten niitä kaikkein rakkaimpia. Tippa oli linssissä, kun turvatarkastukseen menin, ja muistin miten JITT puhui kansainvälisistä croissanteista ja BrisBANESTA. Kesä 2011 muuttui myös äkkiä talveksi 2011 uudelleen. Ja siitä lähtien tämä blögi on enemmän tai vähemmän ollut tämän blögin näköinen.

Mitä minä sitten aattelin tehdä vuonna 2012, sen maailmanlopun lisäksi. Ihan ekaksi aattelin hengailla täällä planeetalla vielä seuraavankin uuden vuoden eli mayat saa pitää maailmanloppunsa. Sitten olen aatellut, että olisin onnellinen seuraavana vuonna, ja yritän tehdä parhaani, että muutkin minun ympärillä ovat onnellisia.  Tiedän, että seuraava vuosi tuo taas ikävän tunnetta, mutta se tuskin ikinä muuttuu. Ei minulla ole mitään Svenskiksiä tai Kiwijä vastaan, mutta jompi kumpi voisi vaihtaa paikkaa Suomen tai Australian kanssa. Ja mieluusti vielä silleen, että Suomi ja Svenskis tai sitten Australia ja Kiwi ei vaihtaisi paikkaa keskenään. Kuitenkin, en nyt povaile mitään tarkempaa. Haluan vaan olla onnellinen tänä vuonna, ihan niinkö olin viime vuonnakin.

Niin ja oltiinhan me sitten kaikesta sairastelusta huolimatta eilen katsomassa eka Kangaroo Pointilla ilotulitusta ja sitten sen jälkeen ne isoimpien rakettien paukkeet kuultiin ja nähtiin South bankista. En kyllä tiiä kuka tuon shown oli kasaan kyhännyt, koska rakettin lisäksi soitettiin musiikkia niin, että Sydneyhiinkin kuului. Yksi osa sitä musiikkia oli, joku ihme maailmanloppu musa. No kuitenkin se oli onneksi vain pieni osa showta. Yritin ottaa kuvia, mutta suurin osa on tällasia:

Mutta sain minä sitten nappastua muutaman ihan hyvänkin kuvan. Eilen oli vaan liikenteessä muutama muukin, ja siksi oli vähän tungosta kaduilla ja toreilla. Pakko kyllä sanoa, että tämä ihana kaupunki joen varrella osaa uuden vuoden juhlimisen. 

Minä niin tykkäsin, kun ne pamautti sellasia Saturnuksen näkösiä raketteja. Yhden voi nähdä ihan tuolla kuvan ylälaidassa. Nuo planeettojen näköset raketit muistuttaa aina Muumeista, kun Hemuli pamautti sellasia kaikkien muitten rakettien lisäksi. 

Nyt tämä menee nukkumaan. Kaikille oikein ihanaa vuoden ekaa päivää! Niin ja hei tänä vuonna näen taas ihania ihmisiä jippii ja jee. Byebye <3