maanantai 23. tammikuuta 2012

I wanna know have you ever seen the rain?

Tapahtui postilaatikolla heti kun olin katsonut Sarahin 4 vee asfalttitaidetta:

Sarah.: Hey Minnie
Minä: What's up Sarabella?
Sarah: What happens if the rain just continues and continues and continues?
Minä: Sorry what do you mean?
Sarah: Well you know if it won't stop raining?
Minä: Yeees
Sarah: Well I reckon in that case we are doomed just like dinosaurs. But we don't change planets we will just drown. Hey Minnie you reckon that dinosaurs will ever come and visit us, or is Tyranosaurus planet too far away?

Anyway alan pian kärsimään D-vitamiinin puutteesta. Koko viime viikko sunnuntaita lukuun ottamatta satoi vettä. Jos yritti hypätä esimerkiksi postilaatikolle, jonne muuten on ovelta sellanen seitsämän askelta, kastui siihen malliin, että oikealla vartalolla ja valkoisella paidalla olisi voinut osallistua wet t-shirt kisaan ihan kevyesti. Alan olla vähän tympääntynyt noihin television myrskytiedotteisiin. Ja huomasin tänään, että vaikka jyrisi taas kerran niin en välittänyt yhtään. Jos tuolla tavalla Suomen kesällä taivas mouruaisi niin olisin jo jossain pommisuojassa.

Tiedän, että tämä on taas varmasti maailman tylsin postaus ikinä, mutta tuo sade on lannistanut minua semisti.  Ei nyt kuitenkaan liikaa, eikä se maailma kaadu tähänkään. Mutta back to asia, jippiit sille, että minulla on vieras Suomesta. Ja jippiit kanssa sille, että sunnuntaina käytiin moikkaamassa 130 koalaa sen vieraan kanssa. Mutta muuten fiilis on ihan että plaah. Eikä tuo samperin sääennustekaan näytä mitään hyvää.


Oikein innolla oottelen tuota keskiviikon säätä, kosteusprosentti 99%... upeeta. Ja veikkaan, että tuo uima-allas takapihalla alkaa tulvimaan. Ismo syö nyt ihan liikaa vettä. Kuitenkaan ei tarvii huolestua Suomessa, ei täällä tule uusintaa viime vuoden tulvista. Ja jos nyt tästä pitää jotain hyvää repäistä, niin ainakin on lämmintä.

Kuten sanottua käytiin vieraan kanssa tsekkaamassa pakollinen turistinähtävyys eli eläintarha. Tällä kertaa ei menty Australia Zoohon, joka Steve Irwinistä huolimatta on minusta vähän liika kallis. Tai siis Melbournessa oli paljon laajempi ja hienompi kaikin puolin kuin tämä Australia zoo. Kuitenkin päädyttiin Lone Pine Koala Sanctuaryyn. Tämä paikka on koti noin 130 koalalle ja muille Aussimaan eläimille. Tosin yritin metsästää echidnaa, mutta se oli jonnekin itsensä piilottanut. Kuitenkin halasin koalaa ja annoin kengurulle ruokaa. Niin ja silitin sitten kengurua. Eli toisin sanoen leikin ihan kunnolla turistia.




Ja tässä sitten on järjestyksessä  Skippy, Skippy ja baby Skippy, opossumi... näyttää nyt joo tosi söpöltä lutusen pikkuselta karvapallolta, mutta oottakaa iltaan ja sen lautasen kokoset keltaset silmät rävähtää auki...että mä inhoon niitä. Niin ja vikana koalat viettää hellää hetkeä.

Yritän tässä nyt päästä minun sade/ myrsky masiksesta ohi suhteellisen nopsaan. JITT voisit sille meteoriitille vihjata, että fiksaisi sadettomia päiviä tänne päin maapalloa. Mutta ihanan sadetonta aamua/ päivää/ iltapäivää/ iltaa/ yötä. Byebye <3







2 kommenttia:

  1. Pakko tuottaa sinulle pettymys ja todeta, että mä vähän luulen, ettei meteorologien koulutus oo ihan vielä niin kehittyny, että ne vois fiksailla säät aina oman mielensä mukaan. Mut ehkä sit joskus tulevaisuudessa...? ;D

    Minua sen sijaan ei sade huoleta, kun täällä tulee kaikki vaan lumena. Se on ihan jees! :) Mutta se minua huolettaa, että mihin mun sielunkumppani (eli tietenkin echidna) oli hävinnyt... Oisin niin kaivannut uutta kuvamateriaalia.

    VastaaPoista
  2. Sellasessa kartassa luki, että echidna olisi ollut siellä, mutta sitten siellä olikin vaan dingo. En halua aatella, että dingo olisi mussuttanut echidnan :/

    VastaaPoista