Something from BigW's

Minä olen onnellinen. Minä olen iloinen. Ja minulla on hyvä olla. Ei sillä, että olisin ollut surullinen, iloton tai että minulla olisi ollut tuskaista Suomessa, koska olin onnellinen, iloinen ja minulla oli hyvä olla Suomessakin. Olen vain huomannut, että täällä ollessa ihmiset ovat miljoona kertaa ystävällisempiä kuin Suomessa. Toki tiesin sen ennenkin mutta se vaan onnistui yllättämään... taas kerran. Minusta on ihanaa, kun käyn kaupassa ja ihmiset ovat ystävällisiä. Ja olen ihan varma, että kun tulen Suomeen niin ihmettelen miksi kaupan kassa ei sano "Hello sweetheart how is your day?" pankissa virkailijat ei sano "Oh darl I really like your necklace, where did you get that it's really nice" Ja vaikka tiedän, että osaltaan heidän on sanottava niin, ja että se on osa kulttuuria yms. niin siitä vain tulee niin tosi hyvä olo. Ja välillä (vaikka ikävöinkin monessa asiassa Suomea) tulee vain olo, että miksi se on niin vaikeaa olla ystävällinen esimerkiksi siellä S-Marketin kauppajonossa? Eli minun missio on kun suomalaistun, että tuon small talkin kauppoihin. Tosin tiedän, että ihmiset katsovat minua kaupassa kuin järkeni menettänyttä, ja sitten siirryn takaisin vanhaan kunnon suo-kuokka-ja Jussi meininkiin. Mutta esimerkiksi eilen minun päiväni yksi highlighteista oli täti nimeltä Kayzee. Ja oli miten oli niin täti, joka on +50 vee ja nimi on Kayzee on noh outoa ainakin. Kuitenkin Kayzee kutsui minua beautiful girliksi, ja sitten toivotti oikein hyvää päivää ja olin ihan tosi onnellinen. Aina ei siis tarvitse mennä kauppaan, ostaa jotain ja olla onnellinen. Voi mennä kauppaan, ja olla onnellinen vaikka ostaisi vain kirjekuoria 50 kappaletta yhteensä 1,50$.

Tietenkin onnellisuutta on varjostanut Norjan kammottava viikko. Ei tuollaista voi edes kunnolla uskoa, aivan kamalaa ja järkyttävää. Eilen juteltiin siitä kun istuttiin iltaa kavereiden kanssa. Jokainen kaveri oli born and raised in Ooooostralia ja jokainen luuli, että olen romahtanut koska Suomen naapurissa on tapahtunut jotain tuollaista. En nyt ihan totaalisesti romahtanut, mutta pitkään olin aika hämmentynyt siitä miten kukaan voi olla noin julma ja silmittömän raaka sekä epäinhimillinen. Onneksi minun elämässäni on sentään aitoa iloa ja onnellisuutta, koska minulla käy selässä kylmät väreet kun ajattelenkin miten "ilonen" ja "onnellinen" tuo todellisen elämän Voldemort oikein onkaan. Ei sitä edes pysty kunnolla ajattelemaan. Niin ja syy miksi kutsun tuota hyypiötä real-life Voldemortiksi, on koska en pysty edes kunnolla sanoa sitä nimeä.

Muuten Oooooostraliassa kaikki hyvin, eilisiin huippuhetkiin lukeutui myös mummin kanssa puhuminen, ja äitin kanssa <3 Täällä siis aurinko paistaa, ihmiset kastelee sprinklereillä nurtsia ettei siihen syttyisi metsäpalo ja kookaburra yhdyskunta on saanut varmaan kaukaiset sukulaiset kylään. Hetki sitten meinaan heräsin siihen, että rainbow lorikee tuijottaa ikkunan toisella puolella ikkunanlaudalla ja pitää omaa sinfoniaan. Ei se niin äänekäs ole kuin kookaburra, mutta kyllä tästäkin ääntä lähtee.

Kaikille oikein ihanaa aamua/ lounastaukoa/ päivää/ iltapäivää/ iltaa/ yötä. Ikävä on <3

Driving in a roundabout

Otsikkokin kertoo, että olen alkanut ajamaan. Ja onnistuin ajaa eilen neljän ruuhkassa, joka täällä on viiden ruuhka onnistuneesti kotiin. Auto ei tarvinnut Jésus teippiä, omistan vieläkin kaikki raajat murtumattomina enkä mennyt sekaisin ajosuunnassa. Miksi sitten hehkutan ajamista näin paljon, vaikka olen ajokortin omistanut jo jonkin aikaa? No koska ajoin tänään neljättä kertaa elämässäni automatico vaihteistolla. Autolla ajaminen oli tosi kivaa, ja se tunne kun ei menekään sekasin liikenteessä oli tosi kiva, mutta kyllä manuaalinen auto on aina se oikea. Tai ainakin nyt tuntuu siltä. Huomasin, että viskaan vasenta kättäni aina kun lähestyin risteystä tai siitä lähdettäessä. All in all oli tosi kivaa, enkä kiertänyt roundaboutia (en saa finskiksen sanaa päähäni, ja olen liika laiska tarkastamaan sanakirjasta, vaikka ymmärrän että tässä ajassa kun tätä kirjoitan olisin voinut toimia niin) kuin kärpänen vastaleivottua mansikkakakkua. Päätin sitten juhlistaa tätä sisäisen Mika Häkkisen esiinmarssia sillä, että takeltelin sanoissani botllo (taas en saa suomen sanaa päähäni) kaupassa, joka oli valitettavaa monestakin syystä kuten:

- samalla kuin maksoin kortilla minun avaimet mukaanlukien auton tippuivat maahan.
- sen seurauksena bootlo setä kysyi, että enhän juo Pimm'siä heti, ja siitä sitten auton rattiin ajamaan.
- kysymys oli niin yllättävä, että menin sanoissani sekasin
- eli englantini kuulosti a) vormula englannilta b) alkoholin parhaan kaverin englannilta c) aan ja been lapsi englannilta.
- joka varmaankin herätti lisää epäilyksiä sedän mielessä, koska katsoi minua piiiiitkään.
- ja jotta olisin tehnyt itsestäni oikein kunnon pellen/ alkkiksen/ idiootin päätin vielä törmätä ulko-oveen, kun lähdin liikkeestä.
- !!!!TA-DAAA!!!!

pääasia (huvudsak på svenska) oli, että se kuka halusi tuota Pimm's alkomahoolia sai sitä. Itse en nyt sitä maistanut, mutta ehkä sitten kun en saa alkomahooli myrkytystä alkomahoolista. Hoksasin nyt, että en anna itsestäni hirveän hyvää kuvaa, kun suostuin ajamaan autoa ja kohteena oli bottlo. No onneksi tätä lukee ihmiset, jotka oikeesti tuntevat minut. Oikea syy tälle autolla ajelemiselle oli kuitenkin, se että tässä lähi kuukausina ajelen ympäri ämpäri Queenslandia. Kaukaisin ajomatka on Dysart. Ja äiti voi kertoa isille, että tiedän se on kaivoskaupunki ja siellä ei ole mitään. Mutta me mennään Whitsunday biitsille ja Mackayhyn ja sieltä on tunnin ajomatka länteen ja sitten ollaan Dysartissa. Eli Dysart ei ole pääsyyllinen. Noniin back to the asia, QLDn lisäksi matkaan New South Walesin puolelle autolla, mutta ihan rajan toiselle puolen eli ei esim. Sydneyhin saakka. Mennään Byron Bay nimiseen paikkaan, joka on manner-Australaalian itäisin paikka. Ei tuonne NSW:n vihollismaille mennä ihan sydämmeen asti. Raapastaan vähän pikkuvarvasta vaan. Ja Melbourneen en aja, sinne mennään lentokoneella. Olen sitä mieltä, että vaikka nämä osa on vain viikonloppumatkoja niin niitä on kiva oottaa ja siksi etsin retro postikortteja paikoista joita menen moikkaamaan.

Sitten tärkeä tiedotus!! Minulla on ihana kummipoika, joka on jo iso poika. En ollut 17. päivä onnittelemassa häntä, ja sunnuntaina oikeesti voitte kysyä vaikka muilta, oli tosi ikävä Suomea ja Suomen ihmisiä varsinkin kummipoikaa. Uskoakseni joku kummipoikani sponsoreista ja varikkohenkilökunnasta lukee tätä, eli paljon halauksia ja onnea!!!! Sitten vielä siskoselle paljon ONNEA, koska rakas siskonen pikkuinen siskonen viettää nimppareita naisten veckanilla. Armastan näitä sankareita superpaljon, ja on kova ikävä siskoja, vanhempia, isovanhempia, serkkuja, tätiä ja setiä ja ihkuja ystäviä. Mutta kuitenkin nyt minä meen nukkumaan, että bye bye <3

Waterpeople and their undying love for hot dogs a la Deutchland

Olipa kerran kaukana kaukana suosta, kuokasta ja Jussista muuan kaupunki joen rannalla. Kaupunki joka oli vilkas ja eläväinen, mutta joka myös piti historiasta ja patsaista. Siksipä kaupungissa oli monia patsaita historian henkilöistä. Kaupunkia halkoi joki, ja kaupunki sijoittui jota kuinkin meren rannalle siksipä kaupungin rauhaisan eläväisiä asukkaita kutsuttiin waterpeople nimellä eli vesikansalaiset. Joka keskiviikko vesikansan paikalliset ja ei niin paikalliset viljelijät ja muut hippiäiset kokoontuivat myymään kaupungin CBD alueelle erilaisia tuotteita ruusukaaleista happy herbseihin. Elämä oli helppoa ja mutkatonta. Sitten yksi keskiviikko nahkapukuiset shortsihenkseli miehet ja pullapitko palmikko naiset dirndleissään pystyttivät kojun. Kojussa liehuivat Saksan liput, ja koju tuoksui bratwursti hodarille. Siitä päivästä lähtien vesikansalaiset eivät ole voineet vastustaa tätä kulinaristista elämystä, vaan hamuavat hodareita a la Michael Schumacher joka keskiviikko kuin tryffelipossut tryffeliä. Hodareiden vuoksi jonotetaan korttelikaupalla, niiden vuoksi taklataan mummoja kumoon ja niiden vuoksi jokaisella aidolla Brisbanelaisella on keskiviikkona saksalainen hodari kädessään. And they lived happily ever after, waterpeople and the german hot dogs.

Muita kulinaristisia elämyksiä, tai en oikeastaan tiedä meneekö tämä kulinaari osastolle, mutta ei voi mitään... Eli siis olin jo melkein unohtanut miten hyvää on LLB juoma. Tietämättömille valaistakoon, että kyseessä on Lemon lime bitters. LLB on alkoholiton aivan ihana juoma, joka hodareitten tapaan on aika aussia. Jos siis olet tulossa maahan suosittelen lämpimästi tilaamaan LLB "drinkin" miten pienistä asioista ihmisen päivä voikaan piristyä.

Ollaan nyt niin mukavasti päästy alkuun, niin jatketaanhan toki tällä ruokateemalla. Tänään aamulla minun puhelin alkoi soittaa yltiö junttilaulua made by bogans. Kyseessä on minun Nokiani soittoääni, ja jos jotain kiinnostaa niin se on tällai: No mutta kuitenkin vastasin aavistamattomana vaarasta joka piileskeli Katri Helenan puhelinlangoilla. Minua pyydettiin tekemään just a batch of cinnamon buns eli korvapuusteja läksiäisiin. Olen näitä korvapuusteja leivoskellut ennenkin, mutta täällä on nuo ainekset hieman eri luokkaa. Tai siis ei olisi, jos en olisi tavallisten jauhojen sijaan hommannut self-rising eli itsestään turpoavia jauhoja. Toisin sanoen edellinen batch of cinnamon buns yritys melkein räjähti käsiin, koska self-rising jauhojen kanssa ei tarvitse hiivaa nostattajaksi. Yritän kuitenkin parhaani maanantaina ja saa sitten nähdä miten minun oikein käy. Ehkä nyt olisi hyvä aika lopettaa ruokabloggailu ja siirtyä katsomaan millaisia unia minun pää tänä yönä tarjoaa. Bye bye people.

Barking bloody Bichon frisé

Kookaburrat ovat varmaan menneet moikkaamaan niiden isoäitiä, kun kerran on talviloma ja silleen koska aamuisin olen saanut nukkua jopa yhdeksään. Kunnes sitten kuulen tien toiselta puolelta "Glennie... Glennie... GLENNIE you ?¤/%"#! piece of crap why won't you answer" eli naapurissa asuvat boganit Glenn ja Magda aloittavat päivittäisen Rumat ja haisevat saippuaoopperansa, joka loppuu kunnes niiden Bichon frisé aloittaa päivittäiset hämyhaukku- uutiset jotka jatkuu piiiiitkään yöhön asti. Se albiinoafro harjoittaa leukalihaksia tai mitä ihmeen lihaksia koiralla nyt onkaan haukkumalla, mutta ainakaan sillä ei ole astmaa koska niin mukavasti näyttää tuo haukkuminen luonnistuvan.

Mainitsinkin jo, että koulut ovat lomilla. Se näkyy aika paljon kaikessa, eli nuoret ovat vallanneet kaupungin. Ja koulujen pihat ovat tyhjiä. Löytyy vaan sellasia kylttejä, joissa kerrotaan milloin oppilaita ootetaan takasin kouluun. Voin napsasta kuvan, kun kävelen jonkun koulun ohi.

Luulin tänään, että rannalla olisi ollut joku perheiden joukkopako, koska oli tosi kaunis sää ja ranta on nyt aina ranta. Itse aattelin mennä sinne vaan tekemään kävelylenkkiä. Sain kuitenkin pian huomata, että olin väärässä. Rannalla oli vain pari perhettä ja yksi outo kalastajamies. Aattelin siinä kävellessäni, että kuinka ihanan rauhallista täällä on ja miksi oi miksi kukaan haluaa viettää päivän ruuhkaisessa keskustassa tai shoppailemassa. Ei sillä olin itse eilen shoppailemassa ja elokuvissa, ja äiti ostin kaksi paitaa, mutta oli vähän pakko kun tarvitsin jotain lämmintä. Kuitenkin takaisin minun pointtiin, eli kun nyt tiedetään millaista se opiskelu oikein on niin miksi sitten lomalla ei oikeesti rentouduta? Miksi ihmeessä pitää mennä paikkoihin, joissa on yksi neljäsosa miljoonakaupungin populaatiosta?

Ja vaikka kävin tänään hoitamassa virallisia asioita tulevassa työpaikassa (joka off the record on meren rannalla) niin silti ei tuntunut mitenkään ahdistavalta tai että olisi ollut ihan kamalan kiireinen päivä. Eilen taas oli sellainen mihin ihmeeseen kaikki tunnit katosivat päivä? Eli minun johtopäätökseni on, että olen niin dinosauruksen ikäinen että mielummin kävelen rannalla hyvän ystävän kanssa, kuin yritän selvitä Adelaide Streetin liikennevaloista, jotka on maailman oudoimmat. Se ei kuitenkaan tarkoita, sitä ettenkö ikinä kävisi Brisbanen keskustassa, koska haluan ihan ehdottomasti käydä Citycatilla ja Casinolla jne. mutta en pysty rentoutumaan siellä joka päivä. Sellanen rauhallinen no worries asenne on enemmän minua.

Ja huomenna mennään Sunshine Coastin sademetsään seikkailemaan. Vähän vuoria ja mahtavia maisemia, tiedossa on siis lisää tälläisiä serenity momentteja. Ai niin ja minun on tosi vaikea kirjoittaa Suomea eli pakottakaa joku minun kirjoittamaan sitä. Oikeesti tämänkin tekstin kanssa oli ongelmia. Enkä edes kehtaa aatella mitä Svranskassa asuva ihana äikänope wannabe miettii kieliopista :/ Mutta that's all from us for now, so byebye <3

State of Origin and QLD you make me complete

QUEEEEEEEEEEEENSLAND!!!!!! 6 in a row!!!! Tämä ilta nyt tässä on aivan mahtava. Se olisi ollut vielä mahtavampi ellei Johnathan Thurston olisi niin pahasti loukkaantunut, mutta voi tanssiva kenguru sentään aivan mahtava, mahtavan mahtava peli. Ihan varmasti kaikilla täällä on jotain Maroons krääsää, minulla on muki, kaulaliina, lippu ja pelipaita. Ja juuri nyt joka puolella Queenslandia, Brisbanen keskustassa ja varsinkin lähellä Suncorp Stadiumia ihmiset on ihan täpinöissään. Uskokaa tai älkää se näkyy ja kuuluu koko yön. Jääkiekko on saanut hyvin hyvin HYVIN vahvan kilpailijan, mutta sen onneksi rugby kausi päättyy (tietenkin Brisbane Broncosin) juhliin ja sitten alkaa maailman tylsin laji eli kriketti, jota ei katso edes koomassa oleva heinäsirkka. Eli ihan niinkö Suomessakin "talvilajit" eli rugby on miljoonaziljoonablijoona kertaa mielenkiintosempi kuin kesälaji kriketti. Kriketti joka on keksitty ihmisille joilla on uniapnea tai muuten vaan nukkumisen kanssa ongelmia. Ei minulla muuta kuin GO MAROONS, GO LOCKY, GO QUEENSLAND!!!

Laughing bloody kookaburras

A) Minusta Australia on kaunis maa... suotkin on kauniita:

B) Kun kävelee puistossa voi nähdä ihan livenä koalan jäniksen sijaan. Koska let's face it maailmassa on tasan yksi ihana ja söpö ja täydellinen kani Ella MacGyver-JackBauer wannabe. Ella on paras!!!!

C) Minusta on ihanaa, kun yöt ovat pimeitä. Jolloin pystyy nukkumaan eikä tarvitse mitään ihme systeemejä jolla jekuttaa silmiä, että hei nytten on pimeetä.

D) Jokainen neliömetri nurmikkoa on nimetty jonkun mukaan, ja yleensä se on vielä puisto... vaikka olisikin vain sen neliömetrin kokoinen.

E) Kuitenkin asia josta en tykkää on nuo samperin kookaburrat. Makuuhuoneen ikkunan vieressä on tällai hervoton eukalyptus puu, joka on suojeltu. Tai siis sitä ei saa kaataa vaikka kaikki sen kaatajaisia mielellään järkkäisikin. No tässä puussa asuu joku kirottu kookaburra yhdyskunta, jonka unirytmi on kaikkea muuta kuin terveellinen. Aina aamulla siinä viiden tai kuuden aikaan kuulen tälläisen äänen:

ihan kiva että jollain on hauskaa ja ne haluaa nauraa sille. Toiset taas haluavat nukkua siihen aikaan. Ja kun vielä otetaan huomioon, että tuohon aikaan on vielä pimeetä niin tuollainen kirkuminen ei oikein nappaa. Muuten se on kiva ja kaunis lintu, mutta tuon ko. yhdyskunnan pitäisi nyt saada joku järki tuohon nauruterapiaan jota ne tuossa jättiläis-harvinaisuus-suojellussa eukalyptuksessa harrastaa. Niin että rakkaat kookaburrat voisitteko huomioida ulkona vallitsevan auringon säteilyyilan ennenkö aloitatte sen nauramisen. Kiitos! Ja muille on ikävä, ja hyvää yötä. Byebye <3

Ps. ostin tänään laukun, lomapakon ja kengät. Mutta äiti en yhtään vaatteita!
Ps kertaa kaksi. Graaffiset ystäväni olen aatellut postata sellasen pakkaussuunnittelu tekstin. Olen jo nyt ollut ihan friikki ja napannut kuvia ruokakaupassa.