Minä olen onnellinen. Minä olen iloinen. Ja minulla on hyvä olla. Ei sillä, että olisin ollut surullinen, iloton tai että minulla olisi ollut tuskaista Suomessa, koska olin onnellinen, iloinen ja minulla oli hyvä olla Suomessakin. Olen vain huomannut, että täällä ollessa ihmiset ovat miljoona kertaa ystävällisempiä kuin Suomessa. Toki tiesin sen ennenkin mutta se vaan onnistui yllättämään... taas kerran. Minusta on ihanaa, kun käyn kaupassa ja ihmiset ovat ystävällisiä. Ja olen ihan varma, että kun tulen Suomeen niin ihmettelen miksi kaupan kassa ei sano "Hello sweetheart how is your day?" pankissa virkailijat ei sano "Oh darl I really like your necklace, where did you get that it's really nice" Ja vaikka tiedän, että osaltaan heidän on sanottava niin, ja että se on osa kulttuuria yms. niin siitä vain tulee niin tosi hyvä olo. Ja välillä (vaikka ikävöinkin monessa asiassa Suomea) tulee vain olo, että miksi se on niin vaikeaa olla ystävällinen esimerkiksi siellä S-Marketin kauppajonossa? Eli minun missio on kun suomalaistun, että tuon small talkin kauppoihin. Tosin tiedän, että ihmiset katsovat minua kaupassa kuin järkeni menettänyttä, ja sitten siirryn takaisin vanhaan kunnon suo-kuokka-ja Jussi meininkiin. Mutta esimerkiksi eilen minun päiväni yksi highlighteista oli täti nimeltä Kayzee. Ja oli miten oli niin täti, joka on +50 vee ja nimi on Kayzee on noh outoa ainakin. Kuitenkin Kayzee kutsui minua beautiful girliksi, ja sitten toivotti oikein hyvää päivää ja olin ihan tosi onnellinen. Aina ei siis tarvitse mennä kauppaan, ostaa jotain ja olla onnellinen. Voi mennä kauppaan, ja olla onnellinen vaikka ostaisi vain kirjekuoria 50 kappaletta yhteensä 1,50$.
Tietenkin onnellisuutta on varjostanut Norjan kammottava viikko. Ei tuollaista voi edes kunnolla uskoa, aivan kamalaa ja järkyttävää. Eilen juteltiin siitä kun istuttiin iltaa kavereiden kanssa. Jokainen kaveri oli born and raised in Ooooostralia ja jokainen luuli, että olen romahtanut koska Suomen naapurissa on tapahtunut jotain tuollaista. En nyt ihan totaalisesti romahtanut, mutta pitkään olin aika hämmentynyt siitä miten kukaan voi olla noin julma ja silmittömän raaka sekä epäinhimillinen. Onneksi minun elämässäni on sentään aitoa iloa ja onnellisuutta, koska minulla käy selässä kylmät väreet kun ajattelenkin miten "ilonen" ja "onnellinen" tuo todellisen elämän Voldemort oikein onkaan. Ei sitä edes pysty kunnolla ajattelemaan. Niin ja syy miksi kutsun tuota hyypiötä real-life Voldemortiksi, on koska en pysty edes kunnolla sanoa sitä nimeä.
Muuten Oooooostraliassa kaikki hyvin, eilisiin huippuhetkiin lukeutui myös mummin kanssa puhuminen, ja äitin kanssa <3 Täällä siis aurinko paistaa, ihmiset kastelee sprinklereillä nurtsia ettei siihen syttyisi metsäpalo ja kookaburra yhdyskunta on saanut varmaan kaukaiset sukulaiset kylään. Hetki sitten meinaan heräsin siihen, että rainbow lorikee tuijottaa ikkunan toisella puolella ikkunanlaudalla ja pitää omaa sinfoniaan. Ei se niin äänekäs ole kuin kookaburra, mutta kyllä tästäkin ääntä lähtee.
Kaikille oikein ihanaa aamua/ lounastaukoa/ päivää/ iltapäivää/ iltaa/ yötä. Ikävä on <3
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti