Red bandanna day

Perjantai 28. päivä lokakuuta on tärkeä päivä. Ja miksi se on tärkeä päivä? Tänään vietetään Australiassa virallista nuorten syöpäpotilaiden muistopäivää eli muistetaan kaikkia niitä, jotka ovat hävinneet taistelun syöpää vastaa tai niitä onnekkaita jotka ovat voittaneet taistelunsa. Australian syöpänuorille tarkoitettu järjestö CanTeen on myynyt pitkin lokakuuta huiveja, joita voi sitten käyttää kukin omalla tavallaan. Eli idea on sama kuin nenäpäivä tai pinkkipäivä Suomessa. Kävin tänään ruokaostoksilla siellä surullisen kuuluisassa North Lakesin kauppakeskuksessa ja monella oli huivi päässä. Yllättäen tuli sellanen pieni ahdistus, mutta sitten tuli taas tosi kiitollinen olo. Itse huivin ostin lokakuun alussa, mutta lupasin itselleni kymmenen vuotta sitten kun sain "terveen" paperit, että ikinä en enää laita huivia päähäni. Ollessani sairas minulla oli huivi aina päässä, kun menin jonnekin, koska olisin muuten näyttänyt Frankensteinin ja bin Ladenin rakkauslapselta. Bin Ladenin puolelta tuli se turbaani päähän, ja Frankensteinilta perin kauniin arven, joka halkoo päätä. Tosin kotona anteeksi vaan kaikille minulla ei ollut mitään huivia peittämässä arpea. Perhe siis näki minut vain Frankensteinina.

tämä on CanTeenin mainosvideo tai se on ainakin pyörinyt telkkarissa viime aikoina.

ja tämä viiiideo pyöri telkkarissa pari vuotta sitten

En itse joka päivä ajattele aikaa jolloin olin sairas. Olen mielestäni hyvin päässyt sen yli, vaikka uskon että aivan sama kuinka vanhana olisit sairastanut syövän tai muun vakavan sairauden et sitä ikinä voi kokonaan unohtaa. Sama koskee myös niitä, jotka ovat olleet sinun tukena, kun olet sairastanut. Vakava sairaus olkoon se sitten mikä tahansa ei ole ikinä vain yhden ihmisen taistelu (ellet sitten ole tositosi erakko) vaan koko lähipiirin. Tahtomattaan se vaikuttaa koko perheen dynamiikkaan, ja muuten tein tästä aiheesta yliopistossa pari tutkielmaa eli minulla oli yöpöydällä kevyttä iltalukemista: "Kuolema koittaa kuitenkin" tai "Cancer = death" se oli tosi piristävää. Enkä vain tarkoita syöpää vaan kaikkia vakavia sairauksia eikä sen sairauden aina edes tarvitse olla vakava.

Itse en olisi pysynyt selvänä ilman minun tukijoita eli perhettä ja lähisukua <3 Muista vieläkin miten ihanaa oli kun minun siskot väitti minulle vastaan kun olin sairas. Se tarkoitti, että en ole yhtään sen erikoisempi kuin ennen sairastumistani ja heille olen tuesta ja rakkaudesta ikuisesti kiitollinen, minulla on maailman parhaimmat siskot ikinä <3 Minun lähisuku oli kanssa aivan ihana, muista monia tapahtumia jolloin tunsin olevani vieläkin sama ihminen kuin ennen esimerkiksi kun pelasin serkkuni kanssa biljardia autotallissa tai kun sain kirjeen serkultani joka on todella tärkeä ystävä, jossa kerrottiin miten typerä opettaja niillä olikaan historiassa. Olen äärimmäisen kiitollinen niistä hetkistä <3 Kuitenkin eniten olen kiitollinen vanhemmilleni, joita ilman en olisi kyllä tässä mielentilassa. Sain kiukutella, sain olla vihainen, en ikinä ollut yksin, mutta jos niin halusin minulle annettiin tilaa, ennenkaikkea sain tukea ja rakkautta. Enkä ikinä voi sitä mitenkään korvata ja voin vain toivoa, että olen itse vanhempana puoliksi niin hyvä kuin omat vanhempani ovat olleet ja yhä ovat minulle. Olen onnekas, koska minulla on maailman parhaat vanhemmat ikinä <3 Näiden kaikien syiden vuoksi minulle on todella tärkeää, että näitä päiviä järjestetään. On sitten kyse pink ribbon päivästä tai bandana päivästä. Ja kaikille teille, koska tiedän että jotkut minun syöpäsolu kaverit Sylvasta ainakin lukee tätä blogia, olen niin tosi ylpeä että olette beat the crap out of cancer's ass. Ootte ihania ja upeita. Ihanaa että olette minun ystäviä <3 Enivei olipas vähän synkkä aihe, mutta halusin vain sanoa kuinka kiitollinen olen minulle rakkaille ihmisille <3

Luulitte varmaan, että nyt heitän jotain ruotsalaisvitsiä, mutta ei pitäydyn tällä synkässä mielentilassa. CanTeenin Bandanna day ei ollut ainoa merkittävä päivä, vaan tänään ihmiset pukeutuvat ainakin Queenslandissa aika paljon punaiseen. Ei siis vaaleanpunaiseen vaan ihan tavalliseen joulupukin punaiseen. Syy tosin ei ole mikään Joulupukki tai muorikaan vaan Day for Daniel päivä. Ne jokka ei tiedä mitä se tarkoittaa eli niille jokka eivät ole viimeisen kymmenen vuoden aikana käynyt Australiassa tai sen paremmin seurannut Aussi ja varsinkin Queenslandin mediasta uutisia niin päivä on Daniel Morcomben kunniaksi. Hänet kidnapattiin bussipysäkiltä Sunshine Coastilla hänen ollessa 13 vuotias vuonna 2003. Punainen väri tulee muuten siitä, että poika piti punaista paitaa päällään kun hänet kidnapattiin. Ja nyt pari kuukautta sitten Queenslandin poliisi teki pidätyksen, jonka seurauksena muistaakseni kolmen lapsen isää syytetään kidnappauksesta ja periaatteessa murhasta tähän tapaukseen liittyen. Ja vihdoinkin monen vuoden jälkeen on löydetty jälkiä murhasta ja toivottavasti perhe saa vielä joku päivä kunniallisesti haudata poikansa. Tähän mennessä tapaus on ollut suuri mysteeri, mutta pojan vanhemmat ovat pitäneet tapauksen mediassa ja tuoneet asiaa julki niin, että kenellekään ei ikinä kävisi näin. Ja tänään tällä Day for Daniel päivällä halutaan tuoda julki ja opettaa lapsille turvallisuudesta.

ja tämä on pyörinyt kanssa telkkarissa viime aikoina

Aika synkistä aiheista olen nyt puhunut, mutta voin keventää tunnelmaa vähäsen. Huomenna on serkun 18 vuotis synttärit jotka ovat samalla Halloween juhlat eli pukeutumista tiedossa. Vielä on ylläri miksi pukeudun, äiti vaihdoin hammaslääkärin pukeutumisen toiseen. Ja sitten 8 päivän päästä suuntana on Melbourne. Ja seuraavalla viikolla on Melbourne cup ja se meinaa juhlia ja pukeutumista hienoon hattuun. Sen lisäksi olen viettänyt tällä viikolla monta ihanaa violettia hetkeä, ja olen niin tosi onnellinen kaikesta. Kaikille tasapuolisesti: hyvää huomenta/ aamupäivää/ keskipäivää/ iltapäivää/ matkaa kotiin/ alkuiltaa/ iltaa/ yötä!  Niin ja täällä on ollut muuten niin kauniit kelit, että onnistuin polttamaan itseni eli minulla on nyt kaunis bogan/ juntti rusketus. Upeeta eikö, anyway nyt minä menen syömään lounasta.

Avoin kirje jollekin ihan tuntemattomalle tyypille

Aloitetaan nyt sillä, että minulla on hyvin vahva aavistus siitä kuka kumma on tuo "joku ihan tuntematon tyyppi" ja muuten tässä postauksessa kutsun/ viittaan tähän tyyppiin nimellä JITT. Minun aavistus on, että kyseessä on jompi kumpi minun rakkaista siskoista tai sitten joku minun tosi hyvä ystävä. Kuitenkin rahani laittaisin veikkauksessa minun pikkusiskooni, jolla oli massiivinen Taru Sormusten Herra vaihe. Niin muuten olen menossa tammikuussa Queenstowniin Taru Sormusten Herra retkelle... wuhuuu!! Jatketaan sillä, että kello on juuri nyt 0.27 Australian aikaa, mutta en ole saanut nukuttua ja yritän saada unta tämän avulla. Enihuu nyt kun on nämä alku lätinät suoritettu niin aloitetaan.

Hyvä JITT,

Ensinnäkin luulen tunnistavani sinut, mutta toki voin olla väärässä. Kuitenkin on helpottavaa tietää, että olen jossain joskus sinut nähnyt koska olen sinun Facebook kaveri.

Kala on erittäin terveellistä. Kala ei oikein uponnut tuossa elokuusta lokakuuhun, ja Tangaloomassa söin hummeria ja kuningasrapuja josta sain ruokamyrkytyksen ja se vain entisestään latisti minun intoa syödä kalaa. However viime aikoina olen taas alkanut tykkäämään kalasta. Lohi on ihan törkeän kallista, mutta se tuleekin Atlantilta. Yleisesti täällä syödään noitten äyriäisten lisäksi turskaa. Joka on ihan jees, varsinkin kun sen grillaa. Toisaalta grillissä kaikki maistuu tuhat kertaa paremmalta. Tai ei siis jos olet siellä grillissä sitä syömässä, vaan grillattuna.

Ihan villillä veikkauksella voin lähettää sen väriterapia sinttarin ainakin Suomeen. Ellet sitten ole minun salainen ystävä Igor Siperiasta tai Fiti Belizestä.

Ja voi pyhä Pietari ja Pietarin gorilla, minä en pidä mitään kirjaa miten minun Facebook kaverit käyttäytyy. Hyvä jos edes käyn siellä päivittäin. Eikä tarvitse olla yhtään huolissaan, että minä vedän jotain palkokasvistoa nenään. Koska minun nenän luuta on hiottu (olen ollut nenäleikkauksessa, mutta en Rolfin) eli ei sinne edes koko kasvistoa mahdu. Eli ihan iisisti voi ottaa, eikä tarvitse olla yhtään huolissaan. Varsinkin jos JITT olet minun sisko. Luuletko tosiaan, että niin helposti pääset minusta eroon?

Tuo pölvästien saartama ei ole mikään uutinen. Tuo kookaburra näyttää söpön pieneltä, mutta oikeasti sillä on maailman kamalin räkätys ääni. Sellanen kuin Frendeissä Janicella oli, ihan tulee kylmiä väreitä ja silleen. Minusta voidaan unohtaa kaikki Quantanamo bayt ja sen sellaset. Minusta kookaburran kuunteleminen 24/7 on aika tehokas kidutusmenetelmä. Eli niille jokka ikinä matkaa ekaa kertaa Australiaan... varmistakaa, että hotelli/ teltta/ savimaja missä asutte ei ole lähellä kookaburra reservaattia. Niiden ääni on vaan niin ärsyttävä. Ja tiedättekö mikä on pahin juttu. Australia on saari eli todellakin täällä ollaan saarrettuna. Miksei ne vaan voisi käyttää vähemmän voluumia.

Ja nyt minua väsyttää, and that was the purpose of this excersice. Väsymyksen huomaa muuten siitä, että sekoitan englantia ja suomea eli puhun finglantia. Kuitenkin JITT uskomattoman ihanaa päivää, niin ja muille kanssa.

t. minä

Byebye <3

 

Meaningful Facebook hellos and likes

Neljä kuukautta ja kaksi päivää sitten laskeuduin kello 23.00 Australian aikaa kengujen ja koaloiden luvattuun maahaan. Sitä ennen yritin parhaani nähdä kaikkia ystäviäni ja sukulaisia. Ystävistä epäonnistuin nähdä Suomen lahjaa Sveitsille, minun solu kavereita Turussa ja sitten minun I-hate-crocks -kerhon kollega puheenjohtajaa. Erityisesti nämä epäonnistuneet yritykset harmittavat minua. Kuitenkin ehdin mm. vierailla Tuurissa ihanan ystäväni kanssa, laulaa vikan kerran Pohjatuulta ystävien kanssa ja onneksi sain nähdä kaikki tärkeät sukulaiset. Vaikkakin harmittaa että en minun kukkakaalikaveria ehtinyt nähdä paremmalla ajalla. Olen huomannut, että tämä muutto toiselle puolelle maapalloa on tuonut ihan uusia ulottuvuuksia käsitteeseen ystävä. Otetaan esimerkki nyt tuolta sosiaalisen median lippulaivasta Facebook. Ennen kun tänne karkasin minulla on Facebookin kaveriluettelossa ihmisiä joita en ole ikinä edes nähnyt, eli esimerkiksi ihmisiä joiden kanssa olen työskennellyt samassa firmassa, mutta yhteydenpito on aina tapahtunut puhelimella tai sähköpostilla. Sitten sieltä kaveriluettelosta löytyi vanhoja koulukavereita, naapureita ja riparikavereita. Kaveriluettelossa oli siis lähes parisataa kaveria, joista alle 30 itse asiassa tiesi mitä teen, miten voin tai ylipäätään kuka minä olen ihan oikeasti. Suurin osa eli kaikki muut paitse ne apaut 30 kaveria otti yhteyttä, kun Facebook niin käski tai ehdotti eli kun oli syntymäpäivä.

Sitten menin ja kirjoitin tällaisen viestin sinne maailman kuuluisimmalle seinälle ikinä, eli Facebook seinälle...

...jonka jälkeen olen saanut ihan mielettömästi viestejä niin sähköpostiin kuin sinne Facebookiin. Totta kai se on ihanaa kun ihmiset haluavat tietää mitä minulle kuuluu, ja miten minulla menee Australiassa jne. mutta miten se kiinnostus osuu juuri nyt kun en enää ole samassa maassa? Minä olin ennen kesäkuun 20. päivää se sama ihminen kun olen nytkin, asun vaan eri maassa. Toisaalta myös jotkut ystävyyssuhteet eivät ole kestäneet tätä välimatkaa, koska nyt keskusteluissa tulee sellaisia "mitä mä nyt sanon" aukkoja. Saman huomasin silloin kun karkasin Rovikselle opiskelemaan. 

Pari viikkoa sitten tein tuonne sosiaaliseen mediaan aika suuren leikkauksen. Minun Facebook tili meinaan kärsi YT neuvotteluista, joiden seurauksena apaut 40 "kaveria" ei sitten ollutkaan kavereita. Hoksasin yksi päivä, että miksi minun pitää ylläpitää ja kertoa koko maailmalle mitä minulle kuuluu, ja varsinkin sellaisille ihmisille joille olen viimeksi puhunut 10 vuotta sitten koulussa? Eli periaatteella jos törmäisin ruokakaupassa ko. ihmiseen sanoisinko mitään hänelle? Noin 40 ihmisen kohdalla vastaus oli, että ei. Suurimman osan kohdalla tämä oli jopa tapahtunut. 

Pointti jota yritän hyvin heikosti tässä esittää on, se että vaikka siellä Facebookin listassa ei olisikaan 763 kaveria tai vaikka et koko aika ole menossa jonnekin kaverin kilpikonnan ristiäisiin niin sinulla voi silti olla niitä todellisia merkityksellisiä kavereita. Jotka eivät ainoastaan tykkää statuksestasi vaan oikeasti tietävät kuka minä olen, eikä minun tarvitse näytellä olevani joku ketä en oikeasti ole. Näitä ystäviä, aivan sama ovatko he samalla samasta sukupuusta, minulla on ikävä. Eikä meidän tarvitse koko ajan olla kirjoittelemassa mitä minä söin tänään tai millainen ilma tänään oli, muuten söin Silversidea ja oli tosi kaunis sää. Silti tiedän, että kun laskeudun Helsinki-Vantaalle niin minun puhelin alkaa piippaamaan tekstaria ja puheluita. Tiedän, että kun näitä todellisia ystäviä näen pitkänkin tauon jälkeen minulle ei tule "mitä minä nyt sanoisin" aukkoja, koska nämä ihmiset ovat olleet minun kanssani täällä, vaikka eivät fyysisesti palaneet Australian auringossa. Minulla on tietty hieman kapea joukko ystäviä koulusta, harrastuksista ja sukulaisista joiden kanssa en todellakaan tunne olevani yksin. Ja valitsisin ilman miljoonasosan sekunnin epäröintiä juuri sen kapeamman ystäväpiirin mielummin kuin monet sadat Facebookin tykkääjät. On paljon helpompi painaa sitä "like" näppistä kuin jakaa toisen ilot ja surut. Ja on miljoona kertaa ihanampaa vastaanottaa oikea tervehdys ystävältä kuin se "like" siellä Facebookissa. Tosin viime aikoina olen postin kautta vastaanottanut kirjeitä Kelalta (koska Kela on kuin Gestapo... tietää aina missä olet) ja sitten tänään sain kanssa jonku ulkosuomalaisille tarkoitetun lehden. Minun ystävä oli tilannut sen minulle. Ja Eeva todellakin oli tärkeä lehti, nyt tiedän miten teen kaalilaatikkoa. Siitä tuli muuten mieleen, että joku voi kertoa mummille että nöyrästi pyydän  mummin kaalilaatikkoa kun taas olen Suomessa <3 Eli Eeva kiitos tästä:

Tuo Sunday Mail kyllä tuli ihan Newsagencystä, kuulemma la Nina iskee taas kesällä. Toisaalta olen parin vuoden aikana oppinut, että säätä ei voi ennustaa viittä päivää kauemmas eli en ihan vielä mene sitä soutuvenettä ostamaan tulvan varalle. Nyt kaikille ihanille ihmisille siellä jokka tätä lukevat: Hyvää huomenta/ aamupäivää/ keskipäivää/ iltapäivää/ alkuiltaa/ iltaa/ yötä/ ja toivottavasti deitit Nukkumatin kanssa menenvät hyvin!! Byebye <3

ps. Kookaburra perhe on tullut takasin... olen pian kuuro

Day 8: Last place you visited

Viimeinen paikka jossa visiteerasin on Coolum, ja visiteerasin siellä tänään surffaamisen merkeissä. Kuitenkin tästä ihanuudesta kerron toisessa jaksossa. Sen verran kuitenkin että sää oli kuin morsian juhannuksena eli 27 astetta ja pieni hento lämmin merituuli, merivesi oli siinä 20 asteen luokkaa. Aaltoja oli kuulemma tarpeeksi ja laadukkaita. Tuo oli sitten kommentti siltä vähän kokeneemmalta surffaajalta. Ja tässä presenting few photos...

Shoeholic

Minä olin tänään ihan tosi kuriton. Ostin meinaan kengät. En edes halua alkaa laskemaan kuinka monta kenkäparia omistan tässä universumissa. Koska teoriani mukaan olen ollut mahdollisessa entisessä elämässä Imelda Marcosin mumminkaimankilpparinulkoiluttajan kaukainen sukulainen. Lopputuloksena on, että omistan ihan törkeän paljon kenkiä, koska minulla on kaappi täynnä niitä täällä, ja tiedän että tilanne on sama Suomessa. Puolustuksena kuitenkin, että ne maksoi vain 10$ eli siitä voidaan päätellä, että nämä on käytössä vain tämän kesän, ja sitten ne menee roskikseen. En saisi ottaa kukkaroa mukaan tuonne kauppakeskukseen. Toisaalta sitten varmaan ostaisin uuden kukkaron, koska kuitenkin kontrollifriikkinä olisin ottanut rahaa mukaan taskuun. Puolustan vielä tätä kenkä ostosta sillä, että marraskuussa on Melbourne cup ja menen yksille Melbourne cup juhliin, ja toki sinne pitää nyt pukeutua kauniisiin kenkiin, hameeseen ja hattuun. Mistä tuli mieleen, että pitää ostaa se hattu lauantaina. Lauantaina menen ostoksille Aussie bff:n kanssa, koska pitää hankkia Halloween asut. Suomessa pukeutuisin Marianne karkiksi, mutta täällä kukaan ei hoksaa miksi esitän rantapalloa, eli menen sitten jonain universaalisti tunnettuna juttuna.
En tiedä vikö lauantaina tie North Lakesin kauppakeskukseen, toivottavasti ei koska niillä on joku ystäväpäivä. Ja se ei ole hyvä päivä, koska tiedän että ostokset ei rajoittuisi ruokatarvikkeisiin. Nyt tarvitaan kaikki häiriötekijät, eli ehkä lauantaina yritän bongata niitä banaanipoikaa ja Elmoa.

North Lakes... my enemy

Sillä on niin kaunis kylttikin...

Niin ja tänään minä sain puhelun paikalliselta alakoululta, ja minua pyydettiin pitämään ja suunnittelemaan Eurooppapäivä... koko koululle... jossa on about 300 oppilasta. En oikein tiedä miten sellaisen toteuttaisi, tosin tämä on yksityiskoulu eli kuulemma raha ei ole ongelma. Silti en oikein tiedä mitä minä sinne suunnittelisin. Ehkä tilaan mämmiä suomikaupasta ja teen hapankaalikeittoa. Onneksi tämä tapahtuu vasta seuraavan vuoden puolella. Nyt kuitenkin menen katsomaan miten nunnat puhaltavat ei-kivoja-lukemia alkoholimittariin tai mikä sen oikea nimi nyt ikinä onkaan. Kaikille niille jokka ovat sukua minulle ja niille jokka eivät ole: Hyvää huomenta/ keskipäivää/ iltapäivää/ iltaa/ yötä. Ja sitten minun rakkaalle serkulle: Olet rakas ja toivottavasti voit pian paremmin <3 Byebye <3

Day 7: Recipe of the day


Tämän päivän resepti oli... no tein kanaviilokkia, curryriisiä ja höyrytettyjä kasviksia. Sitten jälkkäriksi tein (tai paremminkin kokosin) TimTameja ja rocky road jäätelöä. Ja sen kanaviilokin tein ilman reseptiä, olen sen niin monta kertaa tehnyt, että en tarvinnut reseptiä. Sama koski kasviksia ja curryriisiä. Niin ja en oikein tiedä kuinka yksinkertainen sinun pitää olla, jos et osaa tehdä jätskikauhalla jätskipalloja ja avata TimTam pakettia. Eli aika iisisti tänään matkasin kulinaarisessa maailmassa.

you have been cordially invited to...

...pelican feeding... and after that to ambulance.
Olin tänään ruokkimassa pelikaaneja, jonka jälkeen istuin ambulanssissa.

Koko homma meni niin, että mentiin neiti Violetin kanssa katsomaan pelikaanin ruokkimista. Kyseessä oli kaupunkitapahtuma eli pari muutakin tuli paikalle, niin ja olihan siellä ihan muutamat koulutkin koko patalijoonansa kanssa. Kyseessä oli sen verran iso häppening että paikalla oli sellai stand-by asemissa ambulanssi, palokunta ja poliisi. Pelikaanin ruokinta alkoi, sitten ne pelikaanit sai jonku kohtauksen jonka seurauksena ne alkoi lentämään. Ihan jees mutta kun niitä ei ollut ihan yksi tai kaksi. Lopputuloksena yksi pelikaani lensi niin lähellä päätä (edes se kuuluisa sunnuntain Hesari ei olisi mahtunut) että horjahdin sitten tänne, juuri tuon gumtreen oksaan, what a success!!

No seurauksena tällä pienelle tasapainon uudelleen sijoittelulla oli se, että jalkaa komistaa nyt tällainen

Onneksi ambulanssi sedällä oli kiva laastari, joka kuvasti vielä sen hetkistä olotilaa niin tosi hyvin. Päivä paras kommentti kuitenkin tuli naapurin Hayley tytöltä 4½ vee. Keskusteli meni jotenkin näin:

Hayley: Hey Minnie
Minä: Yeah
Hayley: Did you get a tattoo today? I have to say it really looks ugly. Mommy has said never call anything ugly but that tattoo is, why didn't you get Dora tattoo?
Minä: It's a band-aid Hayley
Hayley: Well why didn't you get Dora one? Besides Minnie it's pronounced bombayd
Minä: Righto Hayley

Niinhän se kai on, että lasten suusta kuulee totuuden. Nyt minä menen vihasen näköisen bombaydini kanssa nukkumaan. Byebye <3

The Kidney challenge

Se alkoi perjantaina. Ensin tuli 30 asteen lämpötila ja sen mukana myös merituulet pysähtyivät kuin seinään. Sillä seurauksella, että kosteusprosentti nousi ja nousi ja vielä kerran nousi. Sillä hetkellä ei ollut ikävä saunaa, mutta vesisadetta kyllä. Lauantaina sitten saapui ukkonen, valitettavasti se säätila ei pysynyt kauaa ja pian oltiin taas samassa painostavassa ilmatilassa. Sunnuntaina ei mitään muutosta, kunnes vihdoin viimein tänään merituuli päätti alkaa puhaltamaan enemmän, sitten saapuivat ne ihanat toivotut ja odotetut sateet <3 Ilma on todella paljon raikkaampi nyt, valitettavaa kuitenkin on, että sadetta näyttää sitten esiintyvän koko alkuviikon. En kuitenkaan halua valittaa, koska tiedän mitä kesä täällä tarkoittaa. Olen enemmän kuin tyytyväinen tähään keväiseen kuningattarenmaan eli Queenslandin säähän.

Viikonloppuna ei tapahtunut mitään sen ihmeellisempää. Käytiin ostoksilla, mutta en parantanut merkittävästi Australian taloutta. Näin siellä kyllä yhden häiritsevimmistä näyistä ikinä kun kauppakeskuksen ei-niin-huomaamattomassa-nurkassa Wooliesin vieressä Seesamintien Elmo ja Banaanipoikien jompikumpi B osoitti rakkauttaan, tai sitten ne vaan testasi oliko niiden huulissa jotain implanttia tms. Enkä minä nyt itseäni ihan tiukkapipoksi kuvailisi, mutta siinä ruokakaupan kassalla kun törmää tällaiseen näkyyn niin vähän hämmentyy. Lauantaina oli kuukauden leivontalauantai, tällä kertaa listalla oli perinteistä korvapuustia ja sitten chocolatechippeanutbutter biccies mutta en itse noihin pähkinävoi kekseihin koskenut. Ja sunnuntaina söin ihan ekan kerran elämässäni en kengurua, mutta munuaista. Munuainen on ollut minun mielessä viimeisien vuosien aikana jossain muussa mielessä. Niiden vuosien aikana tuli luettua munuaisista, dialyysistä ja elinsiirrosta. Sitten tuli maailman ihanin joululahja, jonka jälkeen menin ja heti kirjoitin sellaisen keltaisen kortin jossa luki elinsiirtotestamentti. Sitä tunnetta on vaikea kuvata kun saa kuulla, että joku joka on sinulle ihan suunnattoman tärkeä saa uuden mahdollisuuden joltain täysin tuntemattomalta. Siinä saa samalla huomata, että ihmiset todella välittävät. No nyt huomasin, että tuli poikettua asiasta mutta siis söin ekaa kertaa munuaista. Söin perinteistä englantilaista steak and kidney pieta. On ihan pakko sanoa, että vaikka ensin olin hyvin hyvin hyvin epäileväinen tuon ruoan suhteen niin olin suhteellisen postiviivisesti yllättynyt. Kuitenkaan se ei vakuuttanut siinä mielessä, että itse heti menisin haalimaan kaikki munuaisreseptit. Ehkä siellä vieläkin vaikuttaa Helsingin Kirurginen sairaala, ja se missä mielessä munuainen on ollut minun mielessäni. 

Tästä viikosta on tulossa rauhallinen, mutta mielenkiintoinen. Huomenna menen aamusta katsomaan miltä näyttää pelikaanien ruokinta rannalla, sitten loppuviikosta mennään Sunshine Coastille kaupunkifestivaaleille. Toivon siis todella, että sää sallii sen. Ja olen jopa luvannut koettaa ekaa kertaa surffaamista oikein kunnon boardilla. Eli luvassa on varmastikin kuvia minusta kasvot hiekassa. Vähän jänskättää tuo onnistuminen, mutta onneksi minun opettaja Alfred (yhä edelleen käytän niitä vanhoja nimiä) on ihan mestari surffaaja. Ja äiti lupaan, että en lyö tai muutenkaan kohella pääni kanssa. Mutta nyt täältä sateisen lämpimästä Australaaliasta terkkuja kaikille ihanille ihmisille! Hyvää huomenta/ aamupäivää/ keskipäivää/ iltapäivää/ alkuiltaa/ iltaa/ yötä! Niin ja muuten mangot alkaa olla jo ihan parhaimmassa kunnossa, aattelin vaan kertoa jos tykkäätte mangoista. Tosin ne Suomen mangot on ihan totaalisen täysin eri makuisia kun nämä paikalliset mangot. Byebye <3

Day 6: Your Favorite Quote

"Sometimes good things fall apart so better things can fall together. Every story has an end, but in life every end is just a new beginning." 

Eli siis på finska, jotenkin näin: Joskus hyvät asiat päättyvät, jotta paremmat asiat voivat nousta esille. Jokaisella tarinalla on loppu, mutta elämässä jokainen loppu on uusi alku. Tämä siis ihan vapaa suomennos, joku saa kääntää paremmin jos haluaa. Niin ja minusta vain tuo pitää niin paikkaansa, ja sitten se vähän niinkuin sanoo rivien välistä, että ikinä ei kannata tai saa luovuttaa. Koska vaikka jokin hyvä päättyykin, niin joku parempi voi nousta esille. Vähän niinku että Johanna Tukiainen ei kandee luovuttaa rakkauden suhteen, vaikka Arto ei ookaan se ritari valkoisella (tai Tuksun tapauksessa pinkillä) ponilla niin silti se ei ole the end. Justiinsa Jussi Parviainen aikuiseen tyyliinsä ilmoitti, että aikoo erota. Match made in heaven indeed. 

Dementia

Niin unohdin taas, että pitää jotain haastetta tehdä... eli siis:

Day 5: The dream career

En halua masentaa itseäni, eli siksi sanonkin että olen unelma-ammatissani. Ja ihan oikeasti olenkin, ihan oikeasti aikuisten oikeasti, äiti on joskus kirjoittanut minun vauva ajan kirjaan mitä ammattia aina leikin, ja nyt sellaisessa ollaan. Jee minä!! Enkä oikeasti vaihtaisi ammattiani, voitte sitten kysyä parinkymmenen vuoden päästä olenko yhä samaa mieltä. Olen siis onnekas tässäkin mielessä, jumpe tänään löytyy monta asiaa miksi olla kiitollinen. Ja huomenna on kuukauden leipomislauantai. Huippua!! Nyt kuitenkin minulla on deitit herra Nukkumatin kanssa. Byebye <3

ps. sisko rakas, nyt se kommentointi onnistuu ihan anonyyminäkin :)

Hobbit feet

Viime päivien teemaväri on ollut violetti. Olen nähnyt melkein kaiken mahdollisen violettinä. Enkä ole tulossa värisokeaksi, mutta kun yhdessä huoneessa jossa käyn useasti kaikki on violettia, tai no ainakin melkein kaikki. Koska olen totutellut tähän violettiin elämäntyyliin on muu eläminen jäänyt vähän taka-alalle, mutta asioita joita olen oivaltanut kuluneen viikon aikana:


 * Kevät, lähes 30 asteen lämpötilat ja kosteus ovat saapuneet. ratkaisu: Uima-allas
 * Suomessa on syksy... outo ikävä yliopistoa kohtaan. ratkaisu: Kirja nimeltään Mao the Unknown Story
 * Kuumuudessa hiukset menee kiharalle. ratkaisu: Uusi suoristusrauta, joka on leopardin värinen
 * Halu oppia jotain uutta. ratkaisu: Kalastuskurssi, varokaa paikalliset ahvenet
 * Jouluun on enää 70 päivää. ratkaisu: Silkkipaperi-lumihiutaleet Australian kevät säässä
 * Halu syödä vain "raikkaita" ruokia. ratkaisu: Vesimeloni-mango-ananas-mansikka-appelsiini salaatti
 * Työkaverit ovat tosi kivoja. ratkaisu: tapaaminen Brisbanen laguunissa
 * Halu ottaa laadukkaita kuvia. ratkaisu: kunnon järkkäkamera
 * Elämä on ihanaa. ratkaisu: Elämästä nauttiminen

Ja nyt seuraa kuvia siitä miten leikin uudella kameralla uima-altaan vieressä:

oli iiiiiihanan kaunis päivä

bambujuri, kuva 1/234

superylläri: uima-altaan kivetys

uima-altaan vesi <3

en vieläkään tiedä mikä tämän kasvin funktio on, joku hortonomi saa valaista minua.

Eli lyhyesti, mutta äärettömän ytimekkäästi: olen onnellinen, iloinen ja toivoisin että kaikki ihanat ihmiset voisivat olla täällä. Tekisin minun raikasta salaattia, höpötettäisiin kivoista asiosta, mentäisi uimaan ja sitten kaikki tähdet olisivat sopivassa linjassa. Ja koko elämä olisi täydellistä. Mutta on tämä elämä nyttenkin aika tosi täydellistä. Kaikille Suomen loskassa vaeltaville: ihanan tunnelmallista syksyä. Kynttilät auttaa tosi paljon ja takka jos omistaa sellaisen. Hyvää huomenta/ Lauri Karhuvaara hetkeä/ aamupäivää/ lounasta/ keskipäivää/ kello kahden kahvituntia/ iltapäivää/ alkuiltaa/ päivällistä/ pikku kakkonen momenttia/ iltaa/ yötä <3 Minä menen nyt vilvoittamaan hobbit feettejäni (kuulemma omistan hobbit feetit mutta minulla on naishobitin jalat) uima-altaalle ja sitten menen nauttimaan minun raikkaasta salaatista. Ihanaa, ihanaa ja ihanaa.