Red bandanna day

Perjantai 28. päivä lokakuuta on tärkeä päivä. Ja miksi se on tärkeä päivä? Tänään vietetään Australiassa virallista nuorten syöpäpotilaiden muistopäivää eli muistetaan kaikkia niitä, jotka ovat hävinneet taistelun syöpää vastaa tai niitä onnekkaita jotka ovat voittaneet taistelunsa. Australian syöpänuorille tarkoitettu järjestö CanTeen on myynyt pitkin lokakuuta huiveja, joita voi sitten käyttää kukin omalla tavallaan. Eli idea on sama kuin nenäpäivä tai pinkkipäivä Suomessa. Kävin tänään ruokaostoksilla siellä surullisen kuuluisassa North Lakesin kauppakeskuksessa ja monella oli huivi päässä. Yllättäen tuli sellanen pieni ahdistus, mutta sitten tuli taas tosi kiitollinen olo. Itse huivin ostin lokakuun alussa, mutta lupasin itselleni kymmenen vuotta sitten kun sain "terveen" paperit, että ikinä en enää laita huivia päähäni. Ollessani sairas minulla oli huivi aina päässä, kun menin jonnekin, koska olisin muuten näyttänyt Frankensteinin ja bin Ladenin rakkauslapselta. Bin Ladenin puolelta tuli se turbaani päähän, ja Frankensteinilta perin kauniin arven, joka halkoo päätä. Tosin kotona anteeksi vaan kaikille minulla ei ollut mitään huivia peittämässä arpea. Perhe siis näki minut vain Frankensteinina.

tämä on CanTeenin mainosvideo tai se on ainakin pyörinyt telkkarissa viime aikoina.

ja tämä viiiideo pyöri telkkarissa pari vuotta sitten

En itse joka päivä ajattele aikaa jolloin olin sairas. Olen mielestäni hyvin päässyt sen yli, vaikka uskon että aivan sama kuinka vanhana olisit sairastanut syövän tai muun vakavan sairauden et sitä ikinä voi kokonaan unohtaa. Sama koskee myös niitä, jotka ovat olleet sinun tukena, kun olet sairastanut. Vakava sairaus olkoon se sitten mikä tahansa ei ole ikinä vain yhden ihmisen taistelu (ellet sitten ole tositosi erakko) vaan koko lähipiirin. Tahtomattaan se vaikuttaa koko perheen dynamiikkaan, ja muuten tein tästä aiheesta yliopistossa pari tutkielmaa eli minulla oli yöpöydällä kevyttä iltalukemista: "Kuolema koittaa kuitenkin" tai "Cancer = death" se oli tosi piristävää. Enkä vain tarkoita syöpää vaan kaikkia vakavia sairauksia eikä sen sairauden aina edes tarvitse olla vakava.

Itse en olisi pysynyt selvänä ilman minun tukijoita eli perhettä ja lähisukua <3 Muista vieläkin miten ihanaa oli kun minun siskot väitti minulle vastaan kun olin sairas. Se tarkoitti, että en ole yhtään sen erikoisempi kuin ennen sairastumistani ja heille olen tuesta ja rakkaudesta ikuisesti kiitollinen, minulla on maailman parhaimmat siskot ikinä <3 Minun lähisuku oli kanssa aivan ihana, muista monia tapahtumia jolloin tunsin olevani vieläkin sama ihminen kuin ennen esimerkiksi kun pelasin serkkuni kanssa biljardia autotallissa tai kun sain kirjeen serkultani joka on todella tärkeä ystävä, jossa kerrottiin miten typerä opettaja niillä olikaan historiassa. Olen äärimmäisen kiitollinen niistä hetkistä <3 Kuitenkin eniten olen kiitollinen vanhemmilleni, joita ilman en olisi kyllä tässä mielentilassa. Sain kiukutella, sain olla vihainen, en ikinä ollut yksin, mutta jos niin halusin minulle annettiin tilaa, ennenkaikkea sain tukea ja rakkautta. Enkä ikinä voi sitä mitenkään korvata ja voin vain toivoa, että olen itse vanhempana puoliksi niin hyvä kuin omat vanhempani ovat olleet ja yhä ovat minulle. Olen onnekas, koska minulla on maailman parhaat vanhemmat ikinä <3 Näiden kaikien syiden vuoksi minulle on todella tärkeää, että näitä päiviä järjestetään. On sitten kyse pink ribbon päivästä tai bandana päivästä. Ja kaikille teille, koska tiedän että jotkut minun syöpäsolu kaverit Sylvasta ainakin lukee tätä blogia, olen niin tosi ylpeä että olette beat the crap out of cancer's ass. Ootte ihania ja upeita. Ihanaa että olette minun ystäviä <3 Enivei olipas vähän synkkä aihe, mutta halusin vain sanoa kuinka kiitollinen olen minulle rakkaille ihmisille <3

Luulitte varmaan, että nyt heitän jotain ruotsalaisvitsiä, mutta ei pitäydyn tällä synkässä mielentilassa. CanTeenin Bandanna day ei ollut ainoa merkittävä päivä, vaan tänään ihmiset pukeutuvat ainakin Queenslandissa aika paljon punaiseen. Ei siis vaaleanpunaiseen vaan ihan tavalliseen joulupukin punaiseen. Syy tosin ei ole mikään Joulupukki tai muorikaan vaan Day for Daniel päivä. Ne jokka ei tiedä mitä se tarkoittaa eli niille jokka eivät ole viimeisen kymmenen vuoden aikana käynyt Australiassa tai sen paremmin seurannut Aussi ja varsinkin Queenslandin mediasta uutisia niin päivä on Daniel Morcomben kunniaksi. Hänet kidnapattiin bussipysäkiltä Sunshine Coastilla hänen ollessa 13 vuotias vuonna 2003. Punainen väri tulee muuten siitä, että poika piti punaista paitaa päällään kun hänet kidnapattiin. Ja nyt pari kuukautta sitten Queenslandin poliisi teki pidätyksen, jonka seurauksena muistaakseni kolmen lapsen isää syytetään kidnappauksesta ja periaatteessa murhasta tähän tapaukseen liittyen. Ja vihdoinkin monen vuoden jälkeen on löydetty jälkiä murhasta ja toivottavasti perhe saa vielä joku päivä kunniallisesti haudata poikansa. Tähän mennessä tapaus on ollut suuri mysteeri, mutta pojan vanhemmat ovat pitäneet tapauksen mediassa ja tuoneet asiaa julki niin, että kenellekään ei ikinä kävisi näin. Ja tänään tällä Day for Daniel päivällä halutaan tuoda julki ja opettaa lapsille turvallisuudesta.

ja tämä on pyörinyt kanssa telkkarissa viime aikoina

Aika synkistä aiheista olen nyt puhunut, mutta voin keventää tunnelmaa vähäsen. Huomenna on serkun 18 vuotis synttärit jotka ovat samalla Halloween juhlat eli pukeutumista tiedossa. Vielä on ylläri miksi pukeudun, äiti vaihdoin hammaslääkärin pukeutumisen toiseen. Ja sitten 8 päivän päästä suuntana on Melbourne. Ja seuraavalla viikolla on Melbourne cup ja se meinaa juhlia ja pukeutumista hienoon hattuun. Sen lisäksi olen viettänyt tällä viikolla monta ihanaa violettia hetkeä, ja olen niin tosi onnellinen kaikesta. Kaikille tasapuolisesti: hyvää huomenta/ aamupäivää/ keskipäivää/ iltapäivää/ matkaa kotiin/ alkuiltaa/ iltaa/ yötä!  Niin ja täällä on ollut muuten niin kauniit kelit, että onnistuin polttamaan itseni eli minulla on nyt kaunis bogan/ juntti rusketus. Upeeta eikö, anyway nyt minä menen syömään lounasta.