The Kidney challenge

Se alkoi perjantaina. Ensin tuli 30 asteen lämpötila ja sen mukana myös merituulet pysähtyivät kuin seinään. Sillä seurauksella, että kosteusprosentti nousi ja nousi ja vielä kerran nousi. Sillä hetkellä ei ollut ikävä saunaa, mutta vesisadetta kyllä. Lauantaina sitten saapui ukkonen, valitettavasti se säätila ei pysynyt kauaa ja pian oltiin taas samassa painostavassa ilmatilassa. Sunnuntaina ei mitään muutosta, kunnes vihdoin viimein tänään merituuli päätti alkaa puhaltamaan enemmän, sitten saapuivat ne ihanat toivotut ja odotetut sateet <3 Ilma on todella paljon raikkaampi nyt, valitettavaa kuitenkin on, että sadetta näyttää sitten esiintyvän koko alkuviikon. En kuitenkaan halua valittaa, koska tiedän mitä kesä täällä tarkoittaa. Olen enemmän kuin tyytyväinen tähään keväiseen kuningattarenmaan eli Queenslandin säähän.

Viikonloppuna ei tapahtunut mitään sen ihmeellisempää. Käytiin ostoksilla, mutta en parantanut merkittävästi Australian taloutta. Näin siellä kyllä yhden häiritsevimmistä näyistä ikinä kun kauppakeskuksen ei-niin-huomaamattomassa-nurkassa Wooliesin vieressä Seesamintien Elmo ja Banaanipoikien jompikumpi B osoitti rakkauttaan, tai sitten ne vaan testasi oliko niiden huulissa jotain implanttia tms. Enkä minä nyt itseäni ihan tiukkapipoksi kuvailisi, mutta siinä ruokakaupan kassalla kun törmää tällaiseen näkyyn niin vähän hämmentyy. Lauantaina oli kuukauden leivontalauantai, tällä kertaa listalla oli perinteistä korvapuustia ja sitten chocolatechippeanutbutter biccies mutta en itse noihin pähkinävoi kekseihin koskenut. Ja sunnuntaina söin ihan ekan kerran elämässäni en kengurua, mutta munuaista. Munuainen on ollut minun mielessä viimeisien vuosien aikana jossain muussa mielessä. Niiden vuosien aikana tuli luettua munuaisista, dialyysistä ja elinsiirrosta. Sitten tuli maailman ihanin joululahja, jonka jälkeen menin ja heti kirjoitin sellaisen keltaisen kortin jossa luki elinsiirtotestamentti. Sitä tunnetta on vaikea kuvata kun saa kuulla, että joku joka on sinulle ihan suunnattoman tärkeä saa uuden mahdollisuuden joltain täysin tuntemattomalta. Siinä saa samalla huomata, että ihmiset todella välittävät. No nyt huomasin, että tuli poikettua asiasta mutta siis söin ekaa kertaa munuaista. Söin perinteistä englantilaista steak and kidney pieta. On ihan pakko sanoa, että vaikka ensin olin hyvin hyvin hyvin epäileväinen tuon ruoan suhteen niin olin suhteellisen postiviivisesti yllättynyt. Kuitenkaan se ei vakuuttanut siinä mielessä, että itse heti menisin haalimaan kaikki munuaisreseptit. Ehkä siellä vieläkin vaikuttaa Helsingin Kirurginen sairaala, ja se missä mielessä munuainen on ollut minun mielessäni. 

Tästä viikosta on tulossa rauhallinen, mutta mielenkiintoinen. Huomenna menen aamusta katsomaan miltä näyttää pelikaanien ruokinta rannalla, sitten loppuviikosta mennään Sunshine Coastille kaupunkifestivaaleille. Toivon siis todella, että sää sallii sen. Ja olen jopa luvannut koettaa ekaa kertaa surffaamista oikein kunnon boardilla. Eli luvassa on varmastikin kuvia minusta kasvot hiekassa. Vähän jänskättää tuo onnistuminen, mutta onneksi minun opettaja Alfred (yhä edelleen käytän niitä vanhoja nimiä) on ihan mestari surffaaja. Ja äiti lupaan, että en lyö tai muutenkaan kohella pääni kanssa. Mutta nyt täältä sateisen lämpimästä Australaaliasta terkkuja kaikille ihanille ihmisille! Hyvää huomenta/ aamupäivää/ keskipäivää/ iltapäivää/ alkuiltaa/ iltaa/ yötä! Niin ja muuten mangot alkaa olla jo ihan parhaimmassa kunnossa, aattelin vaan kertoa jos tykkäätte mangoista. Tosin ne Suomen mangot on ihan totaalisen täysin eri makuisia kun nämä paikalliset mangot. Byebye <3

Day 6: Your Favorite Quote

"Sometimes good things fall apart so better things can fall together. Every story has an end, but in life every end is just a new beginning." 

Eli siis på finska, jotenkin näin: Joskus hyvät asiat päättyvät, jotta paremmat asiat voivat nousta esille. Jokaisella tarinalla on loppu, mutta elämässä jokainen loppu on uusi alku. Tämä siis ihan vapaa suomennos, joku saa kääntää paremmin jos haluaa. Niin ja minusta vain tuo pitää niin paikkaansa, ja sitten se vähän niinkuin sanoo rivien välistä, että ikinä ei kannata tai saa luovuttaa. Koska vaikka jokin hyvä päättyykin, niin joku parempi voi nousta esille. Vähän niinku että Johanna Tukiainen ei kandee luovuttaa rakkauden suhteen, vaikka Arto ei ookaan se ritari valkoisella (tai Tuksun tapauksessa pinkillä) ponilla niin silti se ei ole the end. Justiinsa Jussi Parviainen aikuiseen tyyliinsä ilmoitti, että aikoo erota. Match made in heaven indeed.