Höpöhöpö-teksti, jolle on vaikea keksiä otsikkoa

Olen tänään kirjoittanut 67 joulukorttia. Ekan kerran pitkään aikaan ne kortit oli ostettuja. Strömsösuoni ei siis ole puhjennut kukkaan tänä vuonna. Huomenna menen ostamaan näihin joulukortteihin postimerkit. Tiedän, että huomenna siellä postissa julistan ikuisen sodan joulua vastaan. Täällä postimerkkejä myy lähinnä posti, eli ei mikään kauppa niinkö Suomessa. Postissa on aina ihan törkeä jono, ja asiakaspalvelijoita yksi. Postin jono johtuu siitä, että siellä ei vain lähetetä kirjeitä. Siellä hoidetaan laskuja, siellä hoidetaan kansalaisuusasiat eli passit ym. Huomenna siis jonotan postissa niiden joulukorttien kanssa, ja kiroan sitä että miksi postipalveluita ei voi olla ruokakaupassa. Good times ahead!

Muutenkin minun joulufiilis on ollut kadoksissa. Kirjoittelin joulukortteja tuulettimen pyöriessä ja kuuntelin kookaburran naurua. Ulkona paistaa aurinko, ja ilma on todella kuuma sekä kostea. Eilen illalla käveltiin Sutton beachillä ja siellä sain sitten bongata hienoja ja vähemmän hienoja jouluvaloja. Minulle jouluvalojen kuuluu olla sellasia normaaleja, ei mitään pinkkejä valoputkistoa. Kuitenkin beachillä näkyi sellasia putkia ja väriyhistelmiä että meinasin saada migreenikohtauksen pelkästään niistä kirkkaista valoista.

Viikko on muuten mennyt oikein mukavasti. Mitä nyt eilen sain aika massiivisen ikäväkohtauksen Suomeen. Sellasen Mufasa kuoli- ikäväkohtauksen. Sen kohtauksen seurauksena kuuntelin sitten Rekkamiestä ja Täällä Pohjantähden alla biisejä, kunnes minulle huomautettiin että voisin kuunnella jotain vähemmän miehekästä. Eli siirryin sitten yleisön painostuksesta Stellaan ja Johanna Kurkelaan. Tänään minun ikäväkuume oli kuitenkin laskenut, ja olo oli heti himpun verran parempi. Ei sillä vaikka minulla ikäväkohtauksia onkin niin kaikki on täällä oikein hyvin. Ja yhä edelleen olen todella tyytyväinen ja onnellinen minun elämästäni täällä. En vaan usko, että kukaan joka asuu about 14700 kilometrin päässä vanhemmistaan, sisaruksistaan, sukulaisista ja kaikista ihanista ystävistä pystyy olemaan ihan ilman ikävää.

Huomenna aikataulussa on matkustaminen ihan Brisbanen sydämmeen. Perjantaina hoidellaan kansalaisuusasioita kunniakonsulaatissa Yatalassa, tosin voi olla, että joudutaan menemään Canberraan asti... voi harmi :) Vaikka suurin osa ausseista pitää Canberraa tylsänä paikkana niin minusta se on kiinnostava. No kuitenkin sitten lauantaina vuorossa olisi purjehdusta Mooloolabaan ja tiedossa on oikein kunnon rantapäivä. Olen suunnitellut boogie boardingia, rantaravintolaa, uintia, hiekkalinnoja ja aurinkoa. Sunnuntaina sitten suunnataan katsomaan kun joulukuusi saa valot, ja sitten juhlitaan sitä että Anzac avenue avataan uudelleen. Ehkä mennään samalla piknikille. Aika täynnä on siis tämä viikko. Kuitenkin enemmän kuin innoissani sitä oottelen. Ja eiköhän se joulufiiliskin pian löydy. Olen meinaan sitten vihainen jos kakkosen Tonttu Toljanteri joulukalenteria ei näy Areenassa silleen, että minä näkisin sen. Nyt kuitenkin kaikille hyvää huomenta/ aamupäivää/ keskipäivää/ iltapäivää/ alkuiltaa/ iltaa/ yötä/ aamuyötä! Niin ja muuten minun karkkilakolle kävi yhtä huonosti kuin valkovuokoille tammikuussa. Minun maailman paras äiti lähetti lehmäkarkkeja aka. kerma toffeeta ja aika huonosti siinä sitten kävi. Avasin sen paketin, ja kun näin mitä siellä oli sisällä, minun karkkilakko lensi päästä kuin Seppo Rädyn keihäs. Tosin olen nyt päättänyt aloittaa sen uudelleen, karkkilakko round two.  Byebye <3

Mystery Flight

Minulle tulee tammikuussa vieras Suomesta... JEEEEEE!!! Mietin sitten, että se voisi olla huippuhyvä syy matkustaa kengurumaassa. En vaan tiennyt, että minne menisin. Tässä olen tämän päivän pähkäillyt asiaa, ja tulin sitten mainitsin serkulleni Agathalle asiasta, ja hän viisaana äkkäsi että hei mystery flight.

Mystery Flight tarkoittaa, että saat tiedon siitä minne lennät vasta lentokentällä. Saat pari päivää ennen lentoa tiedon milloin pitää olla kentällä. Toki saat päivän valita itse. Ja sitten kentällä sinun käteen ojennetaan lentoliput. Kun sitten olet saapunut määränpäähän, odottaa sinua kyyti hotelliin joka on vähintään 4 tähtösen hotelli. Määränpäähän ei saa itse vaikuttaa millään tavalla, mutta saa nimetä yhden kohteen jonne ei halua. Sen lisäksi Brisbanesta (mistä me siis lähdemme) ei lennetä Byron bayhin, Gold Coastille, Sunshine Coastille tai Fraser Islandille. Nuo kohteet on sen verran lähellä Brisbanea. Kuitenkin itse toivoisin Adelaidea, Perthiä tai Hobartia. Alice Springs taas keskikesällä voi olla tai siis korjaus ON tosi kuuma. Ja vaikka siellä se kivi Ulululuruluru könöttääkin niin en ihan ilosta pomppien sinne menisi. Myös Sydney ja Canberra tullaan Melbournen tavoin tarkastamaan työn merkeissä. Toisaalta leikin mukaisesti kohde on mysteeri, ja vaikka se onkin jonkun mielestä epämukavaa kun ei tiedä kaikkia tietoja, niin minä kyllä tykkään. Jos tämä olisi Facebook postaus niin klikkaisin itse miljoona kertaa tykkää. Summa summarum bring it on!!! Tammikuussa siis matkustetaan paljon. Eka mennään hobitti maisemiin tuohon itänaapuriin ja sitten vietetään viikonloppu mysteerissä maisemissa.

Mutta nyt tämä vihdoin menisi nukkumaan, kun on niin ihanan hiljaista, ja huomenna on piknikkiä ja teatteria tiedossa eli kaikille ihanille lukijoille: hyvää huomenta/ aamupäivää/ keskipäivää/ iltapäivää/ alkuiltaa/ iltaa/ yötä/ aamuyötä! On ikävä kaikkia ihania ihmisiä Suomessa ja Sveitsissä, kun ootte vaan niin parhaita. Byebye <3

Uima-allas nimeltä Ismo

Pian on kesä, ja arvatkaa mistä tiedän sen? Joka päivä on pakko mennä uimaan, muuten alan muistuttaa sellaista pientä sikaa jonka ympärillä pörrää kärpäset. Ei siis mikään houkutteleva kuva, ei sitten ollenkaan. Olen tämän kesän saapumisen rekisteröinyt jo aikoja sitten. Sitä varten on ostettu kaikki tarvittavat esineet ja asiat eli: iiiiso hattu, 2 litran juomapullo, aurinkorasvaa (suojakerron miljoona), aloe veraa jota sitten voi laittaa palaneelle iholle, viuhkan, päivänvarjon ja lisäksi ajan ihotautilääkärille joka saa tarkistaa että kaikki on kunnossa. Kuitenkin tänään siellä uima-altaassa kelluessani hoksasin, että minä olen ihan in lööööv siihen betonikuoppaan joka on täytetty vedellä. Ja koska minusta kaikilla asioilla joita rakastat on oltava nimi niin nimesin uima-altaan Ismoksi. Ismo ei suinkaan tule Salkkareista vaan siitä, että Ismolla on tänään nimpparit eli kaikki maailman Ismot ONNEA nimipäivän johdosta.

moneypuu Ismon vieressä

ISMO <3

oho otin sitten kuvaa pyykeistäkin

Jos kelluu niin on tällaset maisemat, tosin aurinkoon ei saa ikinä kattoa

Ja sitten tädin ottama kuva minusta ja Ismosta. Vähän on silmät väsyneet valvomisesta.

Muuten viikko on alkanut kiireisesti. Huomaan jo nyt, että olen ajanut tällä viikolla turhan paljon, koska minun kurkku on vähän kipiä. Se johtuu vain ja ainoastaan siitä, että autossa on ilmastointi, joka näillä säillä pitää olla aika lähellä maksimia. Onneksi loppuviikko näyttää paljon rauhallisemmalta. Loppuviikkoon kuuluu  Singstar disney pelailua, piknikkiä Sandgatessa, syöpälasten teatteriesitystä ja kitesurfingin katsomista. Ehkä jos ilma on hyvä niin mennään vielä purjehtimaankin, mutta se riippuu ihan ilmasta. 

Muuten tuo Google Analytics kertoo, että tätä blögiä on tsekattu sellanen 2989 kertaa, ja sittenkö se luku pamahtaa 3000 niin minä teen jotakin. En vielä kerro mitä, mutta kerron jo nyt että jotakin on tiedossa. Ainiin juu viikonloppuna (muistaakseni) ihana porukka kokoontuu Helsingissä. Minäkin niin tosi mielelläni olisin tuon huippu upean porukan kanssa kokoontunut, mutta en nyt sinne pääse. Kuitenkin tuolle ihanalle porukalle, paljon terkkuja! Viettäkää tosi kiva viikonloppu :) Ja muille ihanille ihmisille sinne Suomeen, Sveitsiin tai missä ikinä tät luettekaan: Hyvää huomenta/ aamupäivää/ keskipäivää/ iltapäivää/ alkuiltaa/ iltaa/ yötä/ aamuyötä! Ja tuli justiinsa mieleen, että olen vieläkin karkkilakossa... wuhuuu! Ja nyt tuohon lähipuuhun on muuttanut kookaburra perheen lisäksi budgie perhe. Budgie on muistaakseni undulaatti på finska. Oon nyt van niin laiska, etten jaksa tarkistaa sanakirjasta. Ei mulla muuta byebye <3

Day 10: Picture I took

Olen ottanut ihan tosi paljon kuvia. Olen aika vakavasti sairastunut valokuvaukseen, olen jo jonkun valtakunnan kuvaholisti. Mutta tässä on nyt vika kuva jonka nappasin. Olin kävelemässä neurologilta parkkipaikalle, huomasin siinä sitten kävelessäni kenguruperheen. Siinä oli kaksi aikuista kengurua ja yksi pikkunen kenguru. Kuvista myös huomaa, että minkä väristä ruoho on täällä nyt. Niin että behold, two roos and a joey plus the lovely grass. 

35 days

Olen aina pitänyt itseäni jouluihmisenä. Yleensä niitä jouluvaloja tai siis talvivaloja on ripustettu marraskuun puolella iloisesti. Käytän sanaa talvivalo, koska valoa tarvitaan talvella. Nyt kuitenkaan en ole sen paremmin valoja ripustellut en jouluvaloja enkä talvivaloja. Oikeastaan viimisin asia joka tulisi juuri nyt mieleen on sytyttää kynttilä tai valosarja. Herään meinaan joka aamu en kookaburran lauluun vaan auringonpaisteeseen... kello viisi. Olisi ihan jees, jos olisin Juhani tai Liisi. Sen lisäksi tällä hetkellä ilmasto alkaa muuttua enempi trooppisemmaksi, eli on kuuma. Siinä vaiheessa kun alkaa suunnittelemaan uima-altaalla asumista ei todellakaan kiinosta kynttilöiden ja mahdollinen 0,00001 asteen lämpötilan muutos siihen lämpimämpään suuntaan. En kuitenkaan valita, koska en oikein ikinä ole ollut talvi-ihminen. Joka saattaa olla jollekin yllätys sillä valitsin lumisimman yliopistokaupungin Suomessa, ei millään pahalla natiivi-rovislaiset, koska ihmiset teki Roviksesta yhden parhaimmista kaupungeista Suomessa... ja aika kuultaa muistot.

Takaisin tulevaan kuukauteen kuitenkin. Minun joulufiilis nousi asteen verran tänään. Olin ihan normaalisti ruokaostoksilla, moikkaamassa serkkua karkkikaupassa (huomautus: en tee ruokaostoksia karkkikaupassa) ja olen vieläkin karkkilakossa. Niin olin siis Northlakesin kauppakeskuksessa, jossa vietän ihan liikaa aikaani, ja sitten kuulin joululauluja. Sitä seurasi tällainen karavaani:

Nyt on siis ensimmäisen asteen joulufiilis saavutettu. Se saapui vähän myöhässä niinkö ensilumi Suomeen, mutta saapui kuitenkin. Viime viikko on ollut ihan älyttömän kiireinen, en millään meinaa uskoa, että on lauantai-ilta . Tänään päätettiin vierailla kauniin sään kunniaksi Brisbane riverillä. Kävin myös moikkaamassa daddyn vanhoja hoodeja Bulimbassa, josta löytyy daddylle sitten kuvamateriaalia ja videotakin. Lähdettiin Hamiltonin ja Bulimban kohdilta etelään päin. Eka vastaan tuli Brisbanen kuuluisin silta eli Story Bridge ja Kangaroo pointin kulman takaa kurkisti sitten CBD sekä Southbank, kunnes mentiin William Jolly ja Go Between siltojen ali. Siitä sitten mentiin regatta aluetta josta näppärästi päädyttiin St. Lucian alueelle ja University of Queenslandin St. Lucian kampukselle. Ja samaa reittiä takasin. Lounasta tai brussia syötiin Bulimbassa. Oli todella kiva päivä, ja se muuttui vain paremmaksi kun päästiin takaisin ja uima-altaalle. Ja vaikka sain taas kerran vähäsen junttirusketusta niin se ei haitannut päivää. Vaikkakin pitää mennä pikapikaa ostamaan hellehattu, sellanen jättiläishattu. Ja tuota slip-slop-slap slogania pitää opetella vähän ahkerammin. Huomenna olisi tiedossa barbie sedän ja tädin luona, koska vähän vanhempi setä täyttää 81 vee. Lupaan myös pysyä poissa auringosta, vaikka se ei mikään maailman helpoin tehtävä olekaan. Näiden kuvien myötä tämä menee nukkumaan, ja sanoo kaikille lukijoille oikein ihanaa huomenta/ aamupäivää/ keskipäivää/ kello kahden kahvitaukoa/ iltapäivää/ alkuiltaa/ iltaa/ yötä/ ja aamuyötä. Byebye ihkut ihmiset <3

Kangaroo point ja Story 

Story

se on vene

CBD

eka ja viiminen pysäkki, isi jalanjäljissä

Olin melkein unohtanut jo tämän, mutta no worries muistin kuitenkin...
Day 9: Places you have lived

Vantaa, kuva: www.world-guides.com

Halikko

Paimio, kuva www.paimio.fi

Turku, kuva www.yle.fi

Rovaniemi, Tervetuloa uudelleen! Varmasti tulen... kylään!

Brisbane

Moreton bay

Queensland - the place to be

Victorian osavaltion rekkarikilvissä lukee kauniisti, että Victoria - the place to be. Minä menin ottamaan selvää pitääkö tuo väite paikkaansa. Ja tämä on the Melbourne story. 

Viime sunnuntaina minä ja karavaani suunnisti Melbourneen. Viime lauantaina jännityksellä seuraattiin sitä minne mini tordano oikein iskee, ja näytti siltä että sinne Melbourneen se pamahtaa. Eli mini tordanoa ootellessa mentiin lentokentälle ja noustiin koneeseen. Koneessa kaikki meni yllättävän hyvin mitä nyt pientä kitinää oli naapuri penkistä havaittavissa laskussa ja nousussa. Päästiin siis yhtenä kappaleena kenguru koneella Melbourneen jossa ilma oli kuuma!! Siis kostean viidakkomaisen kuuma, mietin heti että voi Vimpeli minulla on ihan väärät vaatteet laukussa. Normaalisti tähän aikaan vuodesta Victoria on Queenslandia jäljessä. Nyt molemmissa osavaltioissa lämpötilat hipoivat sitä 30 maagista rajaa. 

Päivistä osa meni turistia leikkiessä ja osa sitten kokoustamassa. Konferenssi oli tosi hyvä, vaikkakin kun sieltä hotelliin pääsi olo oli aika väsynyt. Varsinkin kun koko päivä meni Australian historian häpeällisempiä hetkiä kerratessa. Mutta huippuja ja yllättäviä asioita löytyi kiitos konferenssin. Ja tutustuin kivoihin ihmisiin ympäri Australiaa. Eli vaikka oli työteliäitä päiviä niin silti löytyi myös paljon kivoja juttuja. 

Turistia leikkiessäni tuli sitten otettua sellaset 400 kuvaa kuuden päivän aikana. Minun matikalla se tekee sellaset 66 kuvaa per päivä. Toisin sanoen kuljin siellä kamera lähes tikattuna kädessä. Kuvamateriaalin todistusaineisto marssii estradille tässä:

Matkustava Muumipeikko tutkailee Melböörnin karttaa hotellissa

Victorian parlamenttitalolta napattu kuva

Viktuurian lippu

Federation square ja tuo semisti Eiffelin näkönen masto on Arts Center

Queens bridgeltä napattu kuva

Southbankista napattu kuva

Eureka skydeck. 88 kerrosta 30 sekunnissa.

Tuo puisto alue on Albert Park, jossa ajetaan vrumvrum vormulaa joka vuosi ja sitten tuo ranta alue on St. Kildaa

Melbourne CBD ja monen monta siltaa

aika selkeä viesti

11. marraskuuta on rememberance day ja sen kunniaksi oli virkattu poppyja siltaan.

Royal exhibition building

joku random turisti

Melbourne on ehdottomasti matkustamisen arvoinen. Jo ihan sen takia, että se Australian eka pääkaupunki. Melbourne on vähän niinkö mitä Turku on Suomelle. Sydney on niinkö Helsinki Suomelle, toki pääkaupunki on Canberra, mutta kaupunkina tunnetuimmat ovat kyllä kolme suurinta eli Sydney, Melbourne ja aina niin rakas Brisbane. Melbournessa liikkuessa tuli monta kertaa sellanen Eurooppa fiilis, koska kaupunki erosi niin paljon Brisbanesta. Siinä missä täällä ruoho on keltaista, ruskeaa ja palanutta Melbournessa se on vihreätä. Puut olivat erillaisia bongasin tammen ja jopa koivun (eläintarhasta kylläkin). Täällä puut ovat enimmäkseen Australian mäntyä, gumtreetä ja erilaisia palmuja. Ja koska ilmasto ja maisema täällä näyttää niin epä-suomalaiselta kun vaan voi niin täällä ikävä ei iske Suomea niin paljon. Kuitenkin Melbourne näytti rakennusten ja puistojen puolesta kuin Suomelta ja kyllä tuli ihan Suomea ikävä eikä pelkästään niitä rakkaita ihmisiä. Kuitenkaan en nyt Suomen syksyssä haluaisi olla, ja oottelen kyllä tulevaa kesää. Kysykää sitten tammikuussa oliko odottelemisen arvoinen. Koska rakastan listojen tekemistä niin listaan nyt matkaopas maisesti tähän Melbournen plussat ja miinukset:

+ Toisin kuin Brissyssä Melbournessa historia näkyy

+ Uuuupeat museot

+ Liikenneyhteydet ovat ihan huiput. Ilmainen CityCircle raitiovaunu kulki kaikkien tärkeimpien nähtävyyksien kautta ja raitiovaunu kulki joka 10 minuutin välein eli tosi huippis

+ Kirjakauppoja oli tosi paljon... samoin myös suklaakauppoja

+ Puistot olivat todella upeita

- Välillä tuntui, että koko Melbourne tupakoi. Ex-astmaatikolle, astmaatikolle, pienille lapsille ja ylipäänsä kaikille jokka ei tupakansavusta niin välitä oli välillä vähän liikaa. Varsinkin kun sitä savua puhallettiin kasvoille.

- Tottuneena Brissyn ystävällisiin ja rentoihin ihmisiin Melbournen tympeä asenne oli vähän wow

- Joka kulman takaa löytyi kiinalainen ravintola ja sen yli-innokkaat sisäänheittäjät

- Autoilijat Melbournessa ovat joko värisokeita tai sitten vaan eivät tiedä minkä värin kohdalla pitää pysähtyä. Niin ja ne rakastaa autojen torvia

- Ne samperin suklaakaupat... ihan liikaa, ihan liian hyvää suklaata

Ja mitä sitten tästä opimme? Matkustaminen avartaa kummasta. Kotiin on aina kiva palata. Pakko ryhtyä karkkilakkoon joka alkaa än-yy-tee-nyt ja päättyy tammikuussa, tai ainakin toivon niin. Viimeisenä mutta ei todellakaan vähäisempänä: Queensland is the place to be!!! Ihan sama mitä Victorian rekkarikilvissä lukee. 

kuva täältä: http://www.worldlicenseplates.com/world/AU_VICX.html

Vielä tärkein asia tänään... en ole Suomessa, mutta minun daddy, minun ihan ikioma isi on :( Koska minun isi on ihan maailman parhaista parhain isi. Ja siksi Siiri (randomeille tiedoksi ettei tuo ole minun oikea nimi) 6 vee eli siis minä 26 vee piirsin ihan itse isille kortin paintilla. Hyvää isinpäivää maailman paras daddy!!! Olet todella rakas <3 Äiti voit pyytää isiä lukee tän blogi postauksen kun ei hän varmaan muuten tätä lukisi. Ja kaikille muille hyvää huomenta/ aamupäivää/ keskipäivää/ iltapäivää/ iltaa/ yötä/ aamuyötä! On ikävä kaikkia minun rakkaita sukulaisia ja ystäviä. Nyt tämä menee katsomaan Underbelly: Razorin viimestä jaksoa. Byebye <3

maailman parhaista parhain daddy ikinä!!!

Hällöwiiin

Viikko sitten olin juhlimassa Halloweenia, ja voi hyvänen aika minun täti oli sitten oikein kunnolla panostanut niihin juhliin. Kuvitelleenpa kaikki: terassikelit lämpötilan suhteen, pimeä, ja oikein kunnon kummitusmainen sisustus, kuten tässä näkyy:

Eikä kuvat anna läheskään totuuden mukaista kuvaa, mutta aika läheltä kuitenkin. Tämän tilan luomiseen oli kuulemma mennyt pari viikkoa. Ja sen voin uskoa, koska uima-altaalla oli ihan oikean ihmisen näköinen feikki ruumis kellumassa. Siinä jätti sydän pari kertaa hakkaamatta kun sen eka näki. Kun sitten tuonne alueelle, siis tämä oli ulkona, tuli niin vastassa oli kaksi hautakiveä. Taas ne muistutti niin oikeasti hautakiviä, ja poliisiteippiä joka puolella. Summa summarum vaikka olenkin puolueellinen tässä äänestyksessä niin nämä Halloween pirskeet oli tähän mennessä parhaimmat mitä tuli sisustukseen.

Mitä minä sitten pidin päälläni. Eka aattelin olla hammaslääkäri, koska kukaan ei tykkää hammaslääkäreistä ihan hirveästi. Sitten pohdin, että olisin voinut olla kurpitsa. Kuitenkin kurpitsan rooli meni neiti Violetille eli päätin sitten olla Dr. Ooops. Kostyymi näytti sitten viimeistä piirtoa myöden tältä:

Muuten tuo ruumisarkkukin oli ihan itse tehty. Tuon kaavun sain töistä, sitten asuun kuului tuo pandemiamaski joka kanssa tuli töistä, drinkki tuli boolimaljasta (luulin ottavani Lemon lime bittersiä, mutta todellisuudessa käteen osui LLB joka oli terästetty Jack Danielsilla... kiitos serkkuni Cecil) tekoveri tuli miksauksesta maissijauhoa, elintarvikeväriä ja vettä.Sitten stetoskooppi ja muut leikkijutskat tuli Targetista, tekoveri tuli karkkikaupasta ja lääkkeet tein itse. Älkää kuitenkaan pelästykö kyseessä oli minun vuoden älynväläys eli en ole ryhtynyt huumekauppiaaksi tai sen paremmin viljelijäksikään. Lääkkeinä oli siis pinkkejä ja sinisiä M&M karkkeja. Ja tarkemmin kuvia:

Oli oikein tosi ihanat juhlat ja oli muuten tosi upea 18 vuotias serkku Sarah. Nyt tämä kuitenkin suuntaa karavaanin kanssa Melbourneen, jossa oottaa ekaksi parin päivän konferenssi. Aiheena on muuten koulujärjestelmän kehittäminen syrjäisillä alueilla Pacific alueella. Ei siis mikään ihan kevyt ja nopeasti pureskeltu aihe. Sitten on kolme päivää aikaa nähdä Melbournea. Tiedossa on mm. Crime Tour (Kamoon Roberta Williams), eläintarha jossa asuu ainaskin gorilla ja vesinokkaeläin, DFO, Yarra jokea, kauppahallia, Albert Parkia, St.Kildaa ja Australian ainoan kaupungin raitiovaunuilua. Victorian osavaltion auton rekkarikilvissä lukee: Victoria the place to be. Toivottavasti autojen rekkarikilvet ovat oikeessa. Kuitenkin seuraavaksi palaan aiheella Melböörn. Kaikille ihanille paljon terkkuja ja hyvää huomenta/ keskipäivää/ iltapäivää/ iltaa/ yötä! Ei minulla muuta kuin, että byebye <3

Peeäs, olin Sherlock Holmes ja sain ratkaistua, että JITT on minun siskoni... wuhuuuu. Ja koska JITT kysyi kerran, että millaista kalaa täällä on niin otin eilen kuvia kun olin ruokaostoksilla. JITT this is for you:

katkaisia rapuja ja sen sellasia

fisuja

kun näkee kengurun pomppivan kauppakeskuksen ulkopuolella, ei ihan tee mieli ostaa...

...kengurun lihaa