Ruisleipä haaste

Olen tässä jo jonkun aikaa pohtinut, että mitä kummaa minä oikein annan minun tädille ja sedälle joululahjaksi. Suomen tädille on jo paketti lähtenyt, ja minun kaima-täti sekä hänen miehelleen on jo lahjat keksitty ja ostettu. Onneksi sitten pitkän pohtimisen jälkeen hoksasin, että voin tehdä sellasen joulukorin sinne. Sitten aloin miettimään mitä siihen koriin voin oikein laittaa. Nyt on jo aika selkeä kuva siitä, mitä sinne koriin oikein laitan. Sitä varten minä kävin tänään työkokouksen jälkeen eka Kippa-Ringin Woolworthissa katsomassa jos heillä on ruisjauhoja. Vastaus oli negative, sitten kipitin Colesin terveysruoka käytävälle, ja stadaa siellä oli 4$ ja 500g ruisjauhopussi. Ja minä sitten ostin neljä pussia. Kotona oli pari pussia jo oottamassa.

Ja tänään sitten laitoin juuren nousemaan tai kuplimaan tai jotain sen sellasta. En ole ikinä yrittänyt tehdä ruisleipää. Olen kyllä todella taitava ostamaan ruisleipää kaupasta, mutta en ole ikinä yrittänyt sitä tehdä. Vieläkin vähän kammoksuttaa koko ajatus. Katsoin reseptejä netistä ja keittokirjoista, ja koko prosessi vaikuttaa lähes rakettitieteeltä. Löytyi sellaisia sanoja jokka oli ihan nevöhöödejä. Silti olen ollut tänä vuonna tehnyt sellaisia asioita joita en ole ennen tehnyt, ja siksi päätin että eiköhän tästäkin selvitä. Sen lisäksi toivon, että edes jokunen äidin leivontageeneistä on päätynyt minulle. Sen tiedän, että en ikinä äidin kaltainen keittiöpäälikkö ole, mutta aina sopii yrittää.

Voin muuten ilokseni ilmoittaa, että joulufiilis on tulossa kovaa vauhtia. Ehkä sen aiheutti bussikuski, jolla oli tänään joulukuusihattu päässä. Tai sitten kävelevä lumiukko kaupassa. Tai tekolumi, joka satoi, kun astuin kauppaan. Niin tai sitten sen aiheutti uima-altaassa tai Ismossa soivat joululaulut. Uima-altaan (Ismon) pohjalle joku oli yllärinä asentanut radion tapaisen laatikon, joka soitti joululauluja. Sen kuuli parhaiten veden alla, mutta ihan hyvin sointuipinnan toisellakin puolella.

Ja muita haasteita? Eilen noin parin viikon jouksumattoon tuijotuksen ja huonon omantunnon jälkeen, päätin laittaa juoksukngät jalkaan. Aloitin reippaan kävelyn ja siitä sitten jouksun. Näytin kamalalta ja olo oli ihan hirveä. Osaksi syy kuului myös kuumuudelle ja kosteudelle, Silti suurin osa syytä oli se, että olin ollut omalla lomalla tuon juoksemisen suhteen. Nyt kuitenkin haastan itseni takaisin rytmiin. En oottele uuden vuoden lupauksia tai sen sellasia. Nyt on ihan pakko mennä ripustaa pyykit, eli minä lopetan melkein justiinsa nyt. Kaikille oikein hyvää huomenta/ aamupäivää/ keskipäivää/ päivää/ iltapäivää/ alkuiltaa/ iltaa/ yötä/ aamuyötä. Ei minulla sitten tähän muuta eli byebye <3